Rautakauppoja ja outoja kirjainyhdistelmiä

Menin tänään rautakauppaan. Ja tulin äkkiä pois. Rautakaupassa tunnen itseni aina yhtä fiksuksi kuin autojen varaosaliikkeessä. Ja Casinolla. Ja Sellossa. Voi ziisus, lista on näköjään loputon, lopetan tai masennun. Minun piti siis ostaa oviin jotain ainetta, jossa on kolme kirjainta. Kananaivoni ovat näköjään onnellisesti jo unohtaneet aineen nimen, kyllä minä sentään sen vielä rautakaupassa muistin. Se olikin ainoa asia, joka siellä onnistui. Nimittäin vaikea etsiä ainetta, kun ei yhtään tiedä mitä etsii ja mistä etsisi. Kun tulin kotiin (ja siis ilman sitä ärsyttävää tököttiä), mies kysyi miksen pyytänyt myyjiltä apua. Just. Mietitäänpä hetki. Lauantaisin rautakaupoissa kun ei yleensä ole juuri ketään muita asiakkaita. Ja myyjiähän rautakaupoissa saa tunnetusti olla hätistelemässä pois, kun koko ajan on joku kysymässä voiko olla avuksi. Ainoastaan mielettömän itsehillintäni ansiosta en tinttaissut miestäni.

Tästä lähtien mies saa hoitaa kaiken missä on joku outo mitään tarkoittamaton kirjainyhdistelmä. Paitsi PMS taitaa vastusteluistani huolimatta biologisista syistä jäädä minulle. Ja outojen aineiden laitto oikeisiin paikkoihin jääköön myös miehelle (ja nyt ei taas ajatella tätä kaksimielisesti…!). Jos minä olisin löytänyt oikean tuotteen ja joutuisin itse laittamaan sitä oveen, sivelisin sitä kuitenkin oven pintaan ja menisin sitten liikkeeseen reklamoimaan tuohtuneena kun oven saranat edelleen narisevat.