Enpä olekaan vähään aikaan päivittänyt blögiä, ollut kaikkea
muuta. Kuten pääsiäisen viettoa, yrjötautia koko perheellä (pikkuisen räjähtävä
startti tuli kesää vasten painonpudotukseen, en silti suosittele tätä luonnon
detox-kuuria kellekään ;) ja ennen kaikkea oli THE leikkaus. Nyt minusta sitten
tuli se maho lehmä. Minulla piti olla kohdunpoistoleikkaus jo joulukuussa,
mutta se peruuntui flunssan ja astman takia. Silloin kipuilin asian suhteen enemmänkin,
mutta nyt oloni oli täydellisen rauhallinen, halusin leikkaukseen ja tuli
varmuus että kolmatta lasta en enää halua. Nyt on kohtu kirjaimellisesti
halkaistu, viipaloitu ja otettu ulos =) Ja hyvä niin! En varmaan vielä edes
täysin tajua kuinka paljon tämä helpottaa elämääni. Ainoa huono puoli on se,
että jos työpaikalla tulee irtisanomisia, voi olla vähän vaikeampaa vakuuttaa työnantaja
siitä että on raskaana, että olisi irtisanomisilta turvassa… ;)
En ole paljoakaan ollut sairaalassa, ja täytyy sanoa että on se
kyllä mielenkiintoinen maailma. Hoitohenkilökunta oli superystävällistä, ja
kaikki meni hienosti. Huoneessani oli kolme muuta naista, ja kolme erilaista
leikkaustapaa poistaa kohtu. Yksi naisista kotiutui pian tuloni jälkeen,
molemmat kädet kipsissä. Ja kyllä, hän siis oli naistentautien vuodeosastolla
operaation takia, mutta sattui yöllä pyörtymään vessassa jolloin toisesta
kädestä murtui ranne ja toisesta sormi, lopputuloksena leikkauksen lisäksi siis
molemmat kädet kipsissä. Siis vitsi mikä tuuri! Hänen ei paljon kannata pelata
lottoa, joutuu vielä maksamaan voittopotit.
Minulta kysyttiin heti mitä on tehty ja miten. Toinen vieruskaverini
kertoi että on seurustellut miehensä kanssa 6 vuotta, mutta ”kunnolla” vuoden
koska mies jätti vuosi sitten ”tämän jutun” takia perheensä. Mies oli hänen esimiehensä.
Siis onko sairaaloissa joku ihan oma etikettinsä ja koodisto puhua? Itse en
heti ensimmäisenä ehkä tuollaisia asioita kertoisi. Enkä utelisi toisen
sairaushistoriaa. Mikään ei ole muutenkaan siellä yksityistä, lääkärikierron
aikana kuulee halusi tai ei toisenkin asiat. Myös kun vieruskaverin luona kävi
sosiaalityöntekijä, tulot ja menot tulivat minullekin selväksi. Siitä käynnistä
tuli minulle(kin) paha mieli. Mitä tekee ihminen joka on sairas ja täysin
rahaton, ja lääkkeitä pitäisi ostaa? Ja ruokaa. Sossusta hän ei ollut apua
saanut. Sairaalan sossu jäi selvittelemään asiaa. Lähtiessäni palasin vielä ja
annoin tädille 20 euroa. Ensin en uskaltanut koska hän olisi voinut ottaa sen
loukkauksena. Ei onneksi ottanut, sanoin että sitten kun hän saa rahaa auttaa jota kuta muuta tai antaa hyväntekeväisyyteen. Kaikennäköisiä
ihmiskohtaloita sitä kerkiää kohtaamaan parin päivän aikana.
Näitä ei tule ikävä!!!! Never again, pikkuisen vapaa olo! |