Keski-ikää pukkaa

Olen nyt ollut tasan kuukauden virallisesti keski-ikäinen (eli 20. (+7). (+3). (+4). (+6). (+2). (+3). Ei hitto, enhän mä osaa edes laskea niin pitkälle, menee ihan sekaisin. Huhhuh!). Eli nyt varmaan pitäisi olla ihan OIKEASTI aikuinen. Ei vaan tunnu siltä. Yhtään. Ihan vastuutonta antaa minulle kaksi lasta huollettavaksi.

Ystäväni vievät minut tasavuosien kunniaksi syömään ylihuomenna, en yhtään tiedä minne ja mitä. Vähänkö ihanaa! Ihanasti on kyllä nyt muutenkin ollut kaikkea kivaa menoa ja bilettämistä. Muutama viikko sitten olin entisten työkavereiden ja nykyisten ystävien kanssa bilettämässä. Bilettämisessä on ihan parasta etkot, meillä oli tosi mielenkiintoisia keskusteluja. Tai sitten pieni nousuhumala sai meidät luulemaan juttujamme syvällisiksi ja hauskoiksi ;) Olen oikeasti niiiin superonnellinen kaikista ystävistäni.

Olen odotellut keski-iän kriisiä, mutta eipä ole pahemmin näkynyt. Tai sitten kriiseilen muutenkin niin paljon ettei eroa entiseen huomaa… Ainoa kunnon irtiotto normaalista oli juontajana toimiminen. Eräällä radiokanavalla on aina perjantaisin juontajan kaverina joku kuuntelija. Hain siihen ja pääsin. Kokemus oli todella mielenkiintoinen, vähän jänskättäväkin ja siitä jäi kivat muistot. Onneksi oikea juontaja oli rautainen ammattilainen ja todella mukava ja kannustava. Ja mitä ilmeisimmin kärsivällinen kun jaksaa tällaisia tunareita =) Huumorintajumme ei mennyt täysin yksiin, siis TODELLA yllättävää ettei joku ymmärrä minun loisteliaan nerokasta huumoriani… Esimerkiksi kun hän kysyi miten perhe suhtautui juontokeikkaan, vastasin rehellisesti että mies kysyi ensin että miksi ihmeessä. Selitin että halusin poistua omalta mukavuusalueeltani ja haastaa itseni kokeilemalla jotain täysin uutta. Tähän mies totesi, että olisin voinut kokeilla ihan vaan vaikka kuntosalia =)) Murkku taas oli mielettömän kiinnostunut ja innostunut, minkä huomasi hänen kommentistaan: ”Aha.” Typsy kysyi millä kanavalla ohjelma näkyy (juu, yhtään ei huomaa ettei meillä kotona ehkä kuunnella kovin paljon radiota. Autossa kyllä sitäkin enemmän.). Äitini sanoi etten saa ainakaan sanoa sukunimeäni. Juontaja otti vähän liian tosissaan kommentit, minusta ne olivat tosi hauskoja. Ja kun sain kuuntelijalta positiivista palautetta, totesin että se oli äidiltäni. Seuraavan positiivisen palautteen kohdalla totesin että sekin oli äidiltä, äiti on vaan vaihtanut nimimerkkiä. Juontaja ei ihan tajunnut tätäkään…

No jos yhdellä juontokeikalla pääsee keski-iän kriisistä, niin hyvä niin :) Vai mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi…?? Nimittäin kun rajuinta minussa taitaa nykyään olla lakatut varpaankynnet (siis kuinka säälittävää.... :)

Idiootit Casinolla

Käytiin toissapäivänä miehen kanssa siellä Kellarikrouvissa, ruoka oli todella hyvää, sisustus kodikas ja tarjoilijat ystävällisiä. Kaikin puolin oli siis hyvä ruokailu. Ja etenkin miehellä varsinkin oli todella fiksu ja viehättävä seuralainen ;)

Ruokailun jälkeen menimme Casinolle. Ja eipä ole taas vähään aikaan tuntenut olevansa niin idiootti kuin siellä… Ensin menimme tietysti vaihtamaan seteleitä kolikoiksi automaatille, ja ihmettelimme kovasti kun se ei onnistunut. No sitten suuntasimme tiskille vaihtamaan rahaa. Kun kassa kysyi, mitä halutaan että laitetaan, vastasin että kolikoita (daa, mitäpä muutakaan??!!). Mutta sielläpä ei pelatakaan enää kolikoilla vaan seteleillä tai sellaisilla rahanarvoisilla lippusilla! Siis mitä, eikös KOLIKKOautomaatteja nimenomaan pelata KOLIKOILLA!!?? Ystävällinen kassa kysyi haluanko että joku tulee opastamaan pelien kanssa… Päätin levittää nöyryytystäni veljeni suuntaan ja sanoin itsekunnioitukseni rippeitä keräten mahdollisimman arvokkaasti, että veljeni on töissä Casinolla ja tulee kohta avuksemme. HÄVETYS! Ja kun ei ne hävetykset siihen loppuneet…

Menimme sitten kokeilemaan pelejä, mutta eihän me tajuttu niistä yhtään mitään! Ennen kuin veli tuli opastamaan hävittiin koko ajan koska ei tiedetty mitä pelataan ja miten... Liikaa valintanappuloita ja ruutuja. Siellä yritetään hämätä ihmistä, pelataan oikeasti esim. sentillä, jolle valitaan kerroin, esim. 20, jolloin pelaa 20 sentillä. Mutta luvut oli hämäävästi muutettu isommaksi, eli esim. 20 euron voitto oli 2000 pinnaa. Aika ovelaa, eihän siinä tajunnut yhtään paljonko oli voittanut! Innostui aluksi että JESS, voitettiin 2000 euroa! Kunnes veli kertoi että voitto oli 20 euroa, pikkuinen pettymys! No onneksi useilta pettymyksiltä välttyi, koska ei edes tajunnut voittaneensa. Pelilinjojakin oli jotain ziljoona, eihän niistä(kään) tajunnut yhtään mitään. Eli ei mitään hajua oltiinko Casinon jälkeen plussalla vai miinuksella ;) Mutta hauskaa oli, suosittelen. Ja kun pikkasen pääsi niihin (KOLIKKO)peleihin kiinni veljen avustuksella, pelaaminen oli aika koukuttavaakin. Eli ei parane turhan usein käydä uhkapelailemassa =) 

Tasmanian tuholainen eli koira myytävänä. Taas.

Koiramme ei tykkää olla yksin. Ja tällä viikolla se on ollut parina päivänä poikkeuksellisen pitkät päivät yksin, koska minä olen ollut töissä, lapset mummolassa (jee!) ja mies opiskelupaikkakunnalla. Ja tietysti kun on tylsää niin pitää kehittää jotain kivaa tekemistä. Mutta pakkoko se tekeminen on olla jotain luvatonta??!! Aivan sama mitä leluja tai puruluita sille jättää, se ei koskekaan niihin. Paitsi sitten kun joku tulee kotiin se ryntää innoissaan niiden kimppuun. Argh!! Taas tulee mieleen pieni kadotustemppu…

Vaikka olen siis saanut nyt olla yksin, koira on hieman (paljon) rajoittanut vapaa-ajan viettoani. Eilen illalla pääsin kuitenkin kaverin kanssa syömään ja leffaan kun olin etätöissä kotona päivän. Kävimme katsomassa ”Vuosaaren”, enkä oikein vieläkään tiedä tykkäsinkö siitä vai en. Se oli niin surullinen ja ahdistava pienestä toiveikkuudestaan huolimatta, ja tarinat olivat liian toden tuntuisia. Ja ovat joillekin todellisuutta, ja sehän siinä niin kauheaa onkin. Hyvää elokuvassa oli se, että se herätti monenlaisia ajatuksia, ja tuli olo ettei sitä ehkä kuitenkaan paskempi vanhempi olekaan, vaikka välillä korottaa lapsille ääntään ja haluaisi muuttaa (YKSIN) Timbuktuun.

Huomenna vietämme miehen kanssa laatuaikaa kerrankin kahdestaan ja menemme maistelemaan Kellarikrouvin Helsinkimenuuta. Tosin miehen mielestä tätä ei ehkä laatuajaksi lasketa… Hänen mukaansa esim. risteily kavereiden kanssa on A-luokan reissu, rakastajattaren kanssa B-luokan matka ja vaimon kanssa Ö-luokan kidutus ;) Ihan kiva päästä hieman tuulettumaan ennen kuin naperot tulevat, viikon vapaudesta maksetaan kova hinta. Ennen reissua ja reissun jälkeen on nimittäin aina tiedossa järkyttävää kiukuttelua, huutoa, valitusta ja itkua. Ja lapsetkin saattavat hieman osoittaa mieltään.

"Siis mitään en oo tehny. Ei oo mitään todisteita!"
Laatikko ja luistimet on raahattu portaiden alta...

Kaksi kysymystä. 1. Mistä hitsistä se on tämän pikku lampun irrottanut??
2. Missä hitsissä on se osa mistä tämä lamppu on revitty irti??

Sukupuolisensitiivinen kasvatus, pyh ja pah

Eräässä kasvatuslehdessä oli taas haastattelu perheestä, jossa harrastetaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Eli lapsia ei millään tavoin kasvateta sidoksissa sukupuoleensa, sukupuoleltaan lapset ovat neutraaleja. Ihmisistä puhutaan ihmisinä, kavereina ym. eikä miehinä ja naisina. Ja esim. pojille puetaan pinkkiä ja laitetaan pinnejä. Yhdessä perheessä edes sukulaisille tai kavereille ei suostuttu kertomaan tuolloin jo parivuotiaan lapsen sukupuolta, että lasta kohdeltaisiin yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Just. Näin tulisi kylläkin toisaalta toimia vaikka tiedostaisi lapsen sukupuolenkin... Hyvä tarkoitus on myös sillä että yritetään kasvattaa lapsi ajattelemaan että jokainen ihminen on samanarvoinen sukupuolesta riippumatta. Tätä olen myös omille lapsille yrittänyt opettaa.

Omassa perheessä EI TOD ole tämä kasvatuspedagogiikan suuntaus käytössä. Kun typsy syntyi 8 vuotta veljensä jälkeen, saattoi olla että hieman menin alussa sekaisin (siis kirjaimellisestikin, tungin mm. pyykin huuhteluaineen pakastimeen ym. kivaa, mutta se on ihan toinen tarina =) ja ostin melkein kaikki vaaleanpunaisena. Hyvä etten värjännyt narttu saksanpaimenkoiraammekin vaaleanpunaiseksi. Mutta kun oli niiiiiin ihanaa ostaa kaikkea sievää sinisten ja vihreiden mörköpuseroiden jälkeen. Siihen aikaan ei ollut mitään Me & I kuoseja pojille. Vauvalla oli pantoja vaikkei tukkaa ollut kuin muutama hassu tupsu ja ne muutamat tupsut olivat kiinni tarrapinnillä.  Mutta mitä sitten? Miksei voi olla ylpeä sukupuolestaan ja korostaa sitä? Aivan sama minullekin kumpaa sukupuolta on, kunhan on ylpeä itsestään ja siitä mitä edustaa.

Typsy on pelannut jalkapalloa ja ottaa kauheita paini/riehumismatseja isänsä kanssa, mutta rakastaa myös kauniita vaatteita, kynsien lakkausta ja hiusten laittoa. Hän olisi voinut vapaasti leikkiä isoveljensä vanhoilla autoilla, legoilla ja junaradalla, mutta nuket ja kotileikit ovat kiinnostaneet enemmän. Murkkupojalla on taas punaiset, valkoiset ja lilat pillifarkut ja hän rakastaa muutenkin värejä vaatetuksessaan. Ja pelaa amerikkalaista jalkapalloa. Täytyy kyllä tunnustaa pienuutensa, nimittäin miehen kanssa olimme kauan punaisia ja liloja farkkuja vastaan, koska tiesimme että siitä tulee koulussa sanomista. Niin kuin tulikin, mutta poika ei välittänyt, vaan sanoi, että ”Mulla on oikeus pukeutua niin kuin mä haluun, ihan sama jos joku ei tykkää”. Ja juuri noin haluankin lasten ajattelevan. Mutta en silti antaisi murkun pistää pinniä päähänsä, joku raja sentään…

Ja sitä paitsi sukupuolisensitiivinen on sanana täysin harhaanjohtava. Sensitiivinen tarkoittaa herkkyyttä ja altista, kysyn vaan miten tuossa muka ollaan herkkiä sukupuolisuudelle? Sukupuolineutraali kasvatus olisi parempi nimitys, vaikka sitä vastustetaan sen takia, että sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella pyritään ottamaan huomioon tavat, joilla tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla.  Tässä on myös unohdettu se, että miehet ja naiset ovat genetiikaltaan ja hormoneiltaan erilaisia. Miehen Y-kromosomi on muuten vain murto-osa X-kromosomin koosta, ja Y-kromosomissa on enää 45 toimivaa geeniä, kun taas naisen X-kromosomissa on yli 1100 geeniä. Kolmesataa miljoonaa vuotta sitten urosten Y-kromosomissakin oli noin 1400 geeniä, mitäs tästä voisi päätellä? Että mies on kohta uhanalainen laji ja naisista tulee kaksineuvoisia jolloin sukupuolisensitiivisyydestä tulee väkisinkin hallitseva kasvatuspedagogiikka koska ei ole enää eri sukupuolia? Lapsenteosta tulee kyllä sitten tooooosi tylsää.

Meillä ei siis missään nimessä ohjata lapsia harrastamaan mitään sukupuolelle tyypillisiä  lajeja.

Typsyn huone on sisustettu todella sukupuolineutraalisti, kuten kuvasta näkyy. Mistään ei kyllä huomaa onko tämä tytön vai pojan huone.

Parisuhdekriisi

Lapset ovat mummolassa viettämässä hiihtolomaa. Onkin ollut kiva huomata, että edelleen viihdytään ihan hyvin miehen kanssa kaksinkin :) Lapsiperheessä kun tuntuu välillä että kaikki pyörii lasten ympärillä, puheenaiheista alkaen. Joskus sitä on miettinyt, että mistä hitsistä sitä miehensä kanssa sitten puhuu kun lapset ovat muuttaneet pois. Onneksi muutakin yhteistä meillä tuntuu olevan.

Tai siis meillä OLI ihan kivaa. Olin tallentanut miehelle monta tuntia NFL:n loppuotteluja, mies oli säästänyt niiden katsomista, että saa rauhassa nauttia niiden katselusta. No siinä saattoi käydä niin, että 10 minuuttia finaalista oli jäänyt tallentamatta. Loppuminuuteilla oli vielä tapahtunut ratkaiseva käänne... Hupsis! Hyvin vähän saan nyt kuulla asiasta tyyliin, "olipa jännät loppumetrit, sunkin pitäs nähdä ne.  Ai niin, mustakin ois ollut kiva nähdä ne". Voiko pahempaa enää miehelleen tehdä?? Bad bad bad mistake…

Diagnoosi: äitiys

Suurin osa naisista kohtaa äitiyden aikuisiällä. Ennen äitiyden kohtaamista tarve äitiyteen saattaa aiheuttaa ankaraa kuumeilua. Äitiyteen ei ole mitään parantavaa lääkitystä. Oireina on ahdistus, ikävä, huoli, raivo, nauru, kyyneleet, suojelunhalu ja pakahduttavan suuri rakkaus. Saattaa joskus aiheuttaa myös ennenaikaista hiusten harmaantumista. Lievä skitsofreenisuus on normaalia: ensin odotat innolla risteilyä kavereiden kanssa, ja kun olet risteilyllä tilität ikävääsi ja nyyhkytät yksin hytissäsi. Toinen vastaoire on että risteilyllä äitiyden oireet häviävät saaden sinut kuvittelemaan että olet hottis sinkku bailaamassa sinkkukavereidesi kanssa, eikä kotona todellakaan odota tiskivuori ja kitisevä lapsi vaan designvaatteet ja merkkilaukut. 


Äitiyden oireita voi lievittää pitämällä oireiden aiheuttajat koko ajan lähellä. Siedätyshoitoa suositellaan äitiyden myöhemmissä vaiheissa, oireiden aiheuttajat pitää päästää hieman loitontumaan itsestään. Kannattaa aloittaa esim. parin tunnin mummolakyläilyllä. Liian pitkäaikainen loitontuminen saattaa aiheuttaa vakavia vieroitusoireita, joten alussa ei kannata heti yökyläillä.  Äitiys käyttää ravintona sinun omaa aikaasi. Äitiys saattaa aiheuttaa myös väliaikaista sokeutumista, syy on aina naapurin Petterissä. Äitiys parantaa kiihtyvyyttä, kun murkku sanoo sadannen kerran ”kiinnostaaks mua”, saattaa räjähtäminen tapahtua jopa sekunnissa. Sen rinnalla formula-autotkin ovat hitaita. Vaikka taudin aiheuttajat jossain vaiheessa muuttavat omaan kotiin, äitiyden oireet eivät valitettavasti poistu aiheuttajien mukana.

Ystävilleni

Sinä olet nähnyt kun nauran.
Sinä olet nähnyt kun itken.
Sinä olet nähnyt kun riemuitsen.
Sinä olet nähnyt kun murenen.
Olet nähnyt minut paljaana ja raadollisena
ja silti pysynyt uskollisena.
Et ehkä ole aina hyväksynyt tekojani
mutta silti olet hyväksynyt minut itsenäni.
Sinulle minun ei tarvitse esittää
valehdella korulausein kuinka vietän onnellista elämää.
Sinun edessäsi voin olla heikko ja raivota
olla oma itseni niin hyvässä kuin pahassa.
Sinä tiedät kuka olen
ja mistä tulen.
Sinne minne olen matkalla
kuljet koko ajan rinnalla.
En tiedä mitä tekisin
jos sinut menettäisin.


Hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni

olette ihan järjettömän tärkeitä elämässäni <3