Murkkuiän oireita

Tiedättekö mitä tytöille tapahtuu kun murrosikä alkaa? No tytöillä alkaa tietysti JUOKSU! Näin vastasi kaverin ala-asteikäinen poika, kun kaveri kuulusteli kokeeseen. Varmaan on sanomattakin selvää, että heillä on koiria =)

Pienen ihmisen pienet ärsytykset

Kun on pieni ihminen, pienet asiatkin saavat ärsyyntymään… Aamulla on AINA kiire kun lähtee töihin. Pitäisi päästä lähtemään ajoissa ennen pahimpia ruuhkia. Ruuhkassa matka Klaukkalasta Tapiolaan kestää ziljoona tuntia, ja sitä ei minun hermot kestä. Mikään ei ole pahempaa kuin autoletkassa köröttely 10 km/h. Siksi kierrän ainakin kotiin tullessa pikku teitä pitkin. Ja onneksi on ihana työnantaja, joka antaa tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa.

Tänään lähdin ajoissa töihin. En löytänyt (eli en jaksanut etsiä:) miehen jäljiltä sitä auton avainta jossa on keskuslukitus. No ei haitannut, otin vara-avaimen, jossa ei ole keskuslukitusta, mutta jolla saa yhden ovi auki, se riittää. Tai niin luulin. Autossa ei ollut bensaa, no ei sekään haitannut, Klaukkalan keskustassa muutaman kilometrin päässä on useita tankkausasemia. Ajoin tankille, jouduin jonottamaan, mutta sekään ei haitannut, koska ei ollut kiire. Vielä.  Ajoin vuorollani tankille ja menin avaamaan bensatankin luukkua. Joka ei auennut ilman sitä pirun keskuslukitusavainta! Silloin alkoi ottamaan pannuun. Ankarasti. Kihisten ajoin kotiin kaivelemaan miehen taskuista avainta, joka onneksi löytyi. Mutta siinä vaiheessa peli oli jo menetetty….

Tankkaukseen liittyy muutenkin aina jännitysmomentti, koska toiseen autoon menee bensaa ja toiseen dieseliä. Pitää olla todella tarkkana että laittaa oikeaa löpöä oikeaan autoon. Ja se vaatii ihan liikaa ajattelua! Onneksi toisessa autossa bensatankin korkki on kiinni luukussa. Muutaman kerran on ajamaan lähtiessä korkki jäänyt katolle ja hävinnyt sen siliän tien. Kerran niin on käynyt pissapojankin korkille. Siis jollekin minun kaverille, ei TIETENKÄÄN minulle, koska EI KUKAAN voi olla niin dorka ettei opi kerrasta…

Minä olen muutenkin ihan onneton autojen kanssa. Kerran kun nostin pyyhintä ylös että pääsen raaputtamaan ikkunaa, pyyhkijä jäi käteen. Paniikki iski saman tien! Paria naapurin ukkoa hätyyttelin auttamaan, mutta he eivät osanneet (viitsineet) auttaa, kolmas naapurin mies pelasti neidon pulasta. Auton varaosaliikkeet taas ovat helvetillinen miehinen keksintö joka on kehitetty pilaamaan naisten mielenterveys ja viemään viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet, siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Hyvin ovat ainakin minun kohdalla onnistuneet.

Ulkoilua ja punkkeilua

Yksi ehdoton plussa nykyisessä asuinpaikassa on luonnon läheisyys. Nyt on tullut ihana uusi reitti lisää, kun kunta on tehnyt pellon keskelle Vantaanjoen varteen ulkoilureitin joka vie Klaukkalan keskustan tuntumaan. Ja kyllä, Klaukkalassa on ihan OIKEA keskusta kauppakeskittymineen. Siellä on jopa kerrostaloja. Ja lampaita kerrostalojen takana, mutta ei siitä sen enempää…

Itse tykkään samoilla myös lähimetsissä koiran kanssa, talomme takaa lähtee polkuja metsään. Mutta… Kesällä en viitsi mennä metsään tappajaeläinten takia. Ja en nyt tarkoita koiraa suurempia eläimiä (vaikka saankin itseni aina hepulin partaalle jos läheltä kuuluu epämääräisiä rasahduksia) tai käärmeitä, joita tiedän metsässä olevan, vaan PUNKKEJA. Mä. vihaan. niitä. Koirasta niitä aina löytyy, meistä ihmisistä ei ole vielä löytynyt, mutta kaipa se on vaan ajan kysymys. (Ja nyt ei kukaan sitten tule romuttamaan kuvitelmiani, että pellon laidalla joen varressa punkkeja ei tietenkään ole…) Siis miksi tuollaisia vaarallisia tauteja levittäviä öttiäisiä pitää olla?? Ne eivät takuulla ole mikään ravintoketjun osa. Ja ne ovat vielä pirullisen ovelia, kun ne pureutuvat kohteeseensa, ne puuduttavat paikan ettei puremaa huomaa. Sen huomaa vasta sitten kun punkille on kasvanut pienen melonin kokoinen takapää kun se on imenyt uhrinsa kuiviin. YÖK! Koiraraukalta löytyi kerran punkki korvan sisältä. Eikä taitaisi auttaa vaikka muuttaisi Utsjoelle, punkkien salajuoni Suomen valloittamiseksi on sujunut tehokkaasti niiden levitessä koko ajan laajemmalle. Siis kysyn vaan miksei puolustusvoimat ole reagoinut tähän invaasioon???

Sänkykriisi

Mies on palannut kotiin, mikä tarkoittaa miehen lisäksi JÄRKYTTÄVÄÄ tavaramäärää! Neljän vuoden aikana yksiöönkin kerkiää kerääntyä tavaraa, kaikkea astioista sohvaan… Meillä on siis kotona aivan hirveä kaaos, kun yritetään (epätoivoisesti) mahduttaa yksiötä meille. Se hyvä puoli tässä on, että on joutunut laittamaan kierrätykseen todella paljon vanhaa tavaraa. Huutonetissä on esim. lastensänky myynnissä. Tosin en uskalla edes ajatella mitä mies on taas ”siivonnut”, viimeksi kun muutettiin tähän nykyiseen asuntoon, muuton yhteydessä oli ”siivottu” minun käsilaukkuja! Siis niin kardinaalimunaus ettei pahemmasta väliä! Ja sanomattakin on selvää, että käyn edelleen psykiatrilla hoidattamassa traumaani tietyn vaaleanpunaisen käsilaukun ”siivoamisesta”.

Murkku sai itselleen miehen opiskelijakämpässä olleen hieman leveämmän sängyn. Mihin ei muuten todellakaan ole kenelläkään naikkosella asiaa ennen kuin murkku on 30-vuotias. Jos vielä silloinkaan. Typsy taas sai murkun vanhan sängyn, typsy oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mutta… Kun typsy sai sänkynsä eilen, KAIKKI oli huonosti. Siis ziisus mikä valitusvirsi alkoi! ”Nää lakanat ja tyynyliina on ihan rumia, ne pitää vaihtaa huomenna! Tää tyyny on ihan huano! Tää patja on ihan kauheen kova, ei tässä pysty nukkumaan! Miks tää uus peitto ei ole viilee??!!” (…peitto ja tyyny viskataan nurkkaan… hetken kuluttua tyyny on jotenkin kummasti kuitenkin eksynyt pään alle ja peitto päälle…) ”Siis tää peitto ei ees lämmitä, tää on ihan huano!!!” Taisi kuitenkin tulla vähän ikävä vanhaa, turvallista ja pientä sänkyä =) Tai sitten me vanhemmat vaan ollaan niiiiiiiin huonoja tässäkin ;)

Sänky myynnissä. Siis tuo isompi =)

Erään aikakauden loppu

Murkku pilasi minun ja isänsä elämän. Se itsekäs nulikka nimittäin halusi lopettaa amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen! Eikä yhtään ajatellut meidän tunteita, snift… Sinne meni NFL ziljoonat ja meidän eläkeasunto Epsanjassa.

Oli hän siitä puhunut jo jonkun aikaa, mistään päähänpistosta ei ollut kyse. Yritimme kaikin tavoin kannustaa (painostaa…?) jatkamaan, mutta kun ei niin ei. Pakottaakaan ei voi. Tai voisi, mutta se ei olisi kenellekään kivaa. Ja ehkä näin innostus joskus vielä iskee uudestaan kun ei ole tarvinnut (ainakaan aina :) mennä pakotettuna harrastamaan. Valkutkin olivat ihanan ymmärtäväisiä ja jättivät oven auki jos hän haluaa palata.

Oli oikeasti aika iso ylläri että kuinka haikea ja surullinen olo itselle tuli. Tuntui että me vanhemmatkin kuuluimme ”Roosters-perheeseen”, ja yhteishenki vanhempien keskuudessa oli hyvä. Eikä kentän laidalla ollut ikinä huutavia ja räyhääviä valmentajia, he saivat nuorten kunnioituksen ja panostuksen ihan muilla keinoin.  

Vaikka olen monesti kironnut kun on joutunut suoraan töistä ajamaan tuhatta ja sataa kotiin hakemaan lapset ja syödä autossa matkalla harkkoihin, niin nyt on piru vie sitäkin ikävä! Ja on ikävä hyödynnettyä harkka-aikaa. Oli ihanaa käydä koiran kanssa kävelyllä muuallakin kuin miljoonaan kertaan kolutuilla tutuilla teillä. Tai käydä typsyn kanssa Mäkelänrinteen uimakeskuksessa uimassa tai lähellä olevissa leikkipuistoissa, syömässä gourmetateria idyllisessä ja rauhaa huokuvassa ympäristössä (Pasilan aseman Hesessä), jutella muiden vanhempien kanssa tai vain istua hiljaa paikoillaan ja seurata harkkoja. Niin suruinen, niin suruinen olen ma. 

Hyvää äitienpäivää

Minun suloinen typsyni ole herännyt ennen minua ja tehnyt minulle kaksi voileipää. Korostan tässä kohdin sanaa VOI koska ne oli todella antaumuksella voideltu (onneksi sentään margariinilla =) Lisäksi hän oli tehnyt minulle koulussa lahjan, kuva siitä on alhaalla. Kuka arvaa ekana mikä se on? Siinä on käytetty naulojen lyömiseen sitä ”saharaa”, mistä typsy pari päivää sitten tohkeissaan kertoi =) Kortissa oli teksti, josta en oikein tiedä ilahdunko vai rupeanko itkemään: ”Rakastan sua koska raivoat. Parasta sinussa on kun pelaat. Toivon että sä tuut joskus mun kanssa puistoon. Hyvää päivää.” Siis joka ikisestä lauseesta (paitsi ”hyvää päivää”) syyllistyn! Ja for the record, en minä raivoa, typsy kokee että hänelle raivotaan jos sanoo tiukasti. Mitä joutuu nykyään tekemään aika usein, ilmassa on kevätväsymystä ja armotonta kiukuttelua joka asiasta. Ja tällä kertaa siis typsyllä.

Murkku ja mies ovat todella panostaneet äitienpäivään, murkku nukkuu ja mies on Raumalla. No miehellä on hyvä syy olla siellä, eilen oli valmistujaisjuhla ja huomenna on kypsyyskoe. Riippuu vähän mitä kypsyyttä siinä mitataan, että läpäiseekö mies sen =) Minun neljän vuoden yh-arki on siis OHI! Ja saas nähdä onko tämä avioliittokin kohta ohi kun asutaankin taas koko ajan saman katon alla ;) Meidän piti myös mennä viikonlopuksi Köyliöön, mutten ole vielä siinä kunnossa että olisin jaksanut lähteä.

Loppupäivän suunnitelmat ovatkin sitten selvät, ensin kierin tuhkassa ja sitten menen hukuttamaan itseni vessanpönttöön, sen jälkeen menen pelaamaan ja leikkipuistoon typsyn kanssa =)

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille ja mummeille <3

Huonoja oloja ja hyviä tuureja

Taas on näemmä tullut vähän taukoa kirjoittamisessa. Kun ei ole hyvä olo, ajatus ei kulje. Siis niinkään vähää kuin yleensä, eli miinuksen puolelle mennään. Iski tulehdus huonoine oloineen ja sahaavine kuumeineen, nyt on vielä useampi päivä syötävä 2 eri antibioottia. Tänään piti olla eka työpäivä, uusi yritys maanantaina =)

Tänään manasin naamakirjassa että kun on vähän parempi olo niin alkaa tylsistyä. Ne osoittautuivat viimeiseksi kuuluisiksi sanoiksi, samaan tyyliin kuin ”onpas lihavalla sedällä ruma mopo ja nahkaliivi”.  Nimittäin tylsyys loppui äkkiä kun typsy tuli koulusta, silmän alunen mustana ja ruhjeilla ja maha kipeänä. Oli juossut kaverin kanssa, jalat olivat sotkeutuneet ja molemmat olivat kaatuneet, typsy suoraan eteen päin. Typsyn kertoman mukaan hän "nukahti hetkeksi ja näki unia, sitten ope herätti". Meille ei oltu ilmoitettu koulusta mitään, opettaja ei varmaan ollut tajunnut että typsy oli mennyt hetkeksi tajuttomaksi. Käytiin tietysti lääkärillä, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä.

Täytyy taas kehua paikallisia terveysasemia, hienosti päästiin lähimpään heti näyttämään typsyä ja kun sieltä mentiin kirkonkylään, ei sielläkään tarvinnut kauaa odottaa. Eilen kyllä kirosin rankasti kun menin laboratorioon klo 8, sisällä oli nro 2, sama numero oli edelleen kun lähdin 20 minuuttia myöhemmin. Minulla oli nro 25... Lähdin minut leikanneeseen sairaalaan ja takuulla säästin aikaa. Kärsivällisyys(kään) ei ole hyveeni =)

Automatkalla typsy kirvoitti taas hyvät (tukahdetut) naurut kun selitti tohkeissaan, että hän oli koulussa lyönyt nauloja saharalla =) On kuulemma tehnyt äitienpäivälahjaa, odotan TODELLA mielenkiinnolla mitä sieltä tulee ;)

Keski-iän merkkejä ilmassa

Olen huolestuneena laittanut merkille selviä keski-iän merkkejä itsessäni. Oiskohan niihinkin joku lääkitys? ;)

Vaikka voisi aamulla nukkua pitkään, herään puoli kasilta (viimeistään).

Kun sitten nousee ylös, ei se tapahdukaan hyppäämällä reippaasti ja iloisesti sängystä, selkää pitää ensin herätellä.

Käännän radiokanavaa vaikka olisi kuinka hyvä biisi soimassa, että kuulen uutiset.

ISKELMÄradiosta tulee itse asiassa tosi hyvää musiikkia ja ohjelmaa (juu tiedän, tämä on TOSI paha!).

Olen harkinnut että pitäisi mennä marja- ja sienimetsään keräämään luonnon satoa. ONNEKSI tämä on sentään jäänyt harkinnan asteelle! Vielä…

Haaveilen melkein (HUOM! MELKEIN!) enemmän pikku kasvimaasta kuin ihanista kengistä ja laukuista.

Typsyni on kysynyt mm. onko minun lapsuudessani ollut paperia, leluja ja sähköä. Olen traumatisoinut hänet kertomalla C-kaseteista, tavallisista puhelimista ja telkkarin kahdesta kanavasta.

Hiuksia ei värjää sen takia että haluaa kivan värin ja kiillon niihin, vaan sen takia että pitää piilottaa ekat harmaat jouhet. Ja kun puhun jouhista, tarkoitan nimeen omaan niitä. Niistä olisi moni hevonenkin kateellinen.

Työterveyshuolto on kutsunut ensimmäiseen ikälopputarkastukseen.

Sen sijaan että aika menisi omiin harrastuksiin, aika menee siihen että kuskaat lapsia harrastuksiin.

Ruoka ja nukkuminen nousevat koko ajan ylemmäs elämän pikku nautintojen ranking-listalla.

Lomakohdetta ei valitse sen mukaan missä on kovimmat bailut vaan sen mukaan että kohteessa on oikeastikin jotain nähtävyyksiä. Hotellia ei valitse sen mukaan että se on lähellä menomestoja vaan sen mukaan että siinä ilmastointi eivätkä kadun äänet häiritse unta.

Missit ja uudet artistit eivät ole ihastuksen ja ihailun kohde, vaan lapsia. Jotka siis kirjaimellisesti voisivat olla omia.

Keskustelee miehensä kanssa siitä kun ensimmäinen lapsi muutaman vuoden kuluttua lentää pesästä. Ja tämä menee vielä pahemmaksi, keskustelee miehensä kanssa mitä sitten tehdään kun jäädään eläkkeelle. (Sikäli mikäli silloin enää on mitään vanhuuseläkettä…)

Ja ennen kaikkea saa itsensä aina vaan useammin kiinni aloittamassa lausetta näillä kirotuilla sanoilla: ”Kun mä olin nuori, niin….”

Keski-ikäisyyden virallinen määritelmä:

Sen sijaan että kampaat hiuksesi, ryhdyt “järjestelemään” niitä.

-Herbert I. Kavet-