Typsyn koulussa on 1-3 –luokkalaisia. Heillä on säännöllisesti
esitystunteja, joihin saa halutessaan mennä esittämään mitä sitten haluaakin
muiden koululaisten ollessa yleisössä. Siis kuulostaako vähän lapsuuden
painajaiselta??!! Thank god meidän aikaan vielä kannustettiin olemaan juroja ja
olemaan pitämättä sen suurempaa meteliä itsestään, olisi muuten vielä joutunut
es… esi… esiin… ei hitsi, ei pysty edes sanomaan sitä sanaa, heti iskee
tuskanhiki.
Typsy on nyt ollut esitystunnilla eläintenkouluttaja (pari kaveria
olivat eläimiä) ja toisen kerran hän ja kaveri soittivat nokkahuilua. Nyt hän
ja kaverinsa haluavat LAULAA Robinin Frontside Ollien! Wau mitä itsekritiikin
puutetta ja häpeilemättömyyttä, olen ihan oikeasti kateellinen. Toivon kädet
kyynärpäitä myöten ristissä, ettei typsy saa kuraa niskaansa (ainakaan vielä noin
pienenä) ja säilyttää tuon ”totta kai mä siihen pystyn” –asenteen aikuisenakin. Ja vaikka häntä aina ennen esitystä jännittää kauheasti, se ei estä häntä
esiintymästä. Aivan mahtavaa! Itselle ei tulisi pieneen mieleenkään (ja siis
kirjaimellisesti tosi pieneen, yksi aivosolu ei paljon tilaa vie) esiintyä ja
varsinkaan laulaa työpaikan juhlissa. Siis sellaista promillemäärää ei olekaan
että sitä kestäisi. Siis kuulijat.
Näin kasvatetaan uusi rohkea sukupolvi joka on täynnä Sarasvuon Jareja ja Pimiän Vappuja, ja minusta se on hienoa. Hienoa on myös se, että esiintyminen ainakin vielä tuon ikäisillä on vapaaehtoista, ettei ketään traumatisoida jo tässä vaiheessa....
Typsy on aina käsi pystyssä jos tarvitaan vapaaehtoista esiintymään. Siis kenen lapsi se on?? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti