Typsy tykkää lukea, toisin kuin veljensä. Tai velikin lukee,
nimittäin Aku Ankkoja. Toivoa kuitenkin ehkä murkun kanssa on, koska mieskin on
lukemisen suhteen myöhäisherännäinen. Hän ymmärsi kirjojen maailman koukuttavuuden
vasta tavattuaan minut. Itseni lisäksi toin siis tämän(kin) ihanan asian hänen
elämäänsä ;) Itse en enää jaksa lukea kirjoja kuin harvakseltaan. Tai jaksaisin
kyllä, ja nykyään olisi jo aikaakin, mutta kun en voi. Nimittäin jos luen hyvää
kirjaa nukkumaan mennessä, en kerta kaikkiaan pysty lopettamaan sitä. Ja
yhdeltä yöllä nukahtaminen on pikkusen huono asia kun pitää herätä puoli kuusi
aamulla töihin. (Mihin voin muuten reklamoida
noin aikaisista herätyksistä? Kuluttaja-asiamiehelle? Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?
Äidille? Eläinsuojeluvalvojalle?) Onneksi saan tehdä pari etätyöpäivää
viikossa, jolloin saan nukkua puolitoista tuntia pidempään! Jos taas luen
kirjoja päivällä tai illalla, tulen vihaiseksi jos minut keskeytetään, ja se taas
ei ole reilua lapsille. Eikä miehelle. Eikä naapureille. Eikä koiralle. Eikä
lehtimyyjille (muuthan eivät minulle soittele. Paitsi äiti.)
Viimeksi typsyyn ja minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen kaksi
kirjaa, ”Hurraa Helsinki! ikioma kaupunki” ja ”Riikinkukkotyttö”. "Hurraa
Helsinki" on laadukas kuvakirja, jossa on myös paljon mielenkiintoista informaatiota
aikuisellekin. Kirja on tehty sen kunniaksi, että Helsinki on tänä vuonna
designpääkaupunki. Kirjassa on myös juoni, joka taas oli typsyn mieleen. Kirjassa
kerrottiin hieman myös Arabianrannasta, mehän olemme leikitelleet ajatuksella
että muuttaisimme esim. juuri Arabianrantaan (emme kuitenkaan sitä tässä
vaiheessa tee).
"Riikinkukkotyttö" taas kertoo 7-vuotiaasta tytöstä, joka asuu
Tansaniassa. Kirjassa oli kauniita valokuvia, jotka tukivat hyvin tekstiä. Itse
pidin siitä, että kirjassa ei todellakaan kauhisteltu oloja tai naisten asemaa,
vaan kirja keskittyi arjen kuvaamiseen eikä moralisointiin. Ja hyvää oli myös
se, että kirjassa kerrotaan aivan tavallisesta perheestä, joka ei ole köyhä
eikä rikas. Erittäin mielenkiintoinen ja asiallinen tietopaketti upposi
typsyynkin.
Typsyyn on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen myös ”Yrmy ja Ärmätti”,
sen on joutunut lainaamaan kirjastosta useasti. Onneksi typsy osaa jo lukea
itse, ettei tätä tarvitse lukea hänelle. Minä voin lukea rimpressasatuja ja
tietokirjoja hänelle, kasvava nuori nainen tarvitsee kumpiakin. Ja typsyllekin
ne tekevät ihan hyvää. Kirjassa on liikaa kärttyisyyttä ja eritteitä, minä sain
kiitos vaan synnytyksissä eritteistä ihan tarpeeksi loppuelämäkseni… Onneksi
kirjassa on myös tarina siitä miten kaksi yksinäistä ja hyljeksittyä sielua löytävät
toisensa ja saavat kokea ystävyyden.
Typsyyn tehoaa edelleen myös pieruhuumori. Ja siis minuahan se ei naurata
yhtään, koska se on niin vulgaaria ja me intellektuellit ihmiset emme katso
moista roskaa. (Kirjotinks mä noi vaikeet sanat oikein?) Lajinsa huippua
edustavat ”Jurassic fartit”, joita on (onneksi =) tehty useita pätkiä. En
suosittele yli 7-vuotiaille. Paitsi itselleni.
 |
| Aarteeni, mummilta saatu lahjaksi v. 1975 (En kyllä tajua miten mummi tiesi että tyttö on tulossa ja minun nimenkin, koska en TIETYSTI ollut syntynyt vielä tuolloin. Ihan vaan täsmennyksenä jos joku luulee että olisin muka noin vanha. Ja se Ikälopputarkastus -kirjoitus oli minun kaverista tehty.) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti