Pikkujoulut

En päässyt eilen työpaikan pikkujouluihin, koska olen edelleen kipeä. Joten taidanpa hieman kiukutella. Ihan vaan siitä ilosta, että voin sen tehdä. Joissain paikoin maailmaa möksötys on samanlainen ylellisyys kuin vessapaperi tai puhdas vesi. Möksötys tuskin tulee mieleen kun taistelee hengissä pysymisestä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Itse ei pysyisi hengissä jos ei saisi säännöllisesti kilahtaa jostain.

Aion kiukutella kuitenkin vain vähän, koska kahden viikon kuluttua minua odottavat uudet pikkujoulut ihanien kavereiden seurassa. Ja aion totisesti ottaa nämä menetetyt pikkujoulut takaisin, aikomuksena on ottaa törkeät sukkahoususiiderit. Pusuttelen ja halailen tyyppejä alkuillasta, loppuillasta läpsin heitä koska he ovat loukanneet ystävääni. Ja jos eivät ole, aikovat kuitenkin sen kohta tehdä. Heilun tanssilattialla kuvitellen tanssivani tosi seksikkäästi. Kaadan ainakin yhden siiderin jonkun muun kuin itseni päälle. Kerron hulvattoman hauskoja tarinoita huomaamatta että olen ainoa joka niille nauraa. Hukkaan laukkuni ja sätin siitä ystäviäni, kunnes huomaan että olen itse antanut sen miespuoliselle kaverille huolehdittavaksi siksi aikaa kun ”tanssin”. Viljelen kuolemattomia iskulauseita tyyliin "Tykkäät sä kissoista? Haluisit sä silittää mun mirriä" ja "Mennäänks kattoo minkä värinen mun makkarin katto on". Jos joku epätoivoinen innostuu, lähden karkuun. Itse innostun komeista kaksospojista, kunnes pettymyksekseni huomaan että heitä olikin vain yksi. Tilitän surkeaa elämääni tutuille ja tuntemattomille, kunnes huomaan puhuvani yksin. Kotiin lähtiessä en löydä narikkalappua ja syytän siitä portsareita. Lopulta minut heitetään ulos ilman takkiani. Koska olen juonut miltei kaikki rahani enkä löydä pankkikorttiani, joudun menemään bussilla kotiin. Oksennan bussissa penkille ja kotipihalla toiselle kengälleni, toisen olen hukannut tapellessani portsareiden kanssa. Kun saavun viideltä aamulla kotiin, lähentelen miestäni, ja suutun kun en saa vastakaikua. Tuherran itkua ja mongerran hänelle, että ”Shä et enää rakas…” mutta sammun kesken lauseen. Herään kahden tunnin kuluttua oksentamaan ja toivon kuolevani. Iltapäivällä löydän narikkalapun ja pankkikortin lompakostani. Koska en enää ikinä kehtaa mennä ravintolaan jossa pikkujouluja vietimme, en saa takkiani tai kenkääni takaisin. Ihan normi pikkujoulut siis.