lauantai 31. maaliskuuta 2012

Ortoreksinen pappi manasi pahoja henkiä


Typsyn koulussa oli käynyt perjantaina ortodoksipappi. Tosin ensimmäisellä kerralla hengästyttävää ja kiihkeää selostusta puolikorvalla kuunnellessa sai suurin piirtein sellaisen käsityksen, että koulussa on käynyt ortoreksinen pappi, joka on kaavussa tehnyt käsimerkkejä rap-artistien tyyliin manatessaan pahoja henkiä lapsista.

No ihan näin ei sentään ollut käynyt (sen esityksen minäkin olisin kyllä halunnut nähdä!). Koulussa oli käynyt siis ortodoksipappi (typsyn mukaan ortoroksi =), joka oli siunannut lasten koristelemat pajunvitsat käsimerkkejä käyttäen. Kaunis ajatus ja so far so good… Mutta sitten pappi oli päässyt samoille linjoille arkkipiispa Leon kanssa, jonka mielestä virpominen on kerjäämistä ja Mikkelin ortodoksisen srk:n kirkkoherran Johannes Hätisen kanssa, jonka mielestä virpominen on kerjäämistä jos sen tekee noidaksi pukeutuneena. Koulussa ollut pappi ei puhunut varsinaisesti kerjäämisestä, vaan että noidaksi ei saisi pukeutua, koska noidassa on paha henki. Opettaja oli tilaisuuden jälkeen ihan fiksusti selittänyt, että ortodoksit saavat noudattaa omia perinteitään ja olla pukeutumatta noidaksi, me noudatamme omiamme.

On totta, että virpominen ei enää täytä sille alun perin asetettua tavoitetta, joka on itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaus. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Mutta entä sitten jos ortodoksinen virpomisperinne ja länsisuomalainen pääsiäisnoitaperinne ovat vähän sekoittuneet, kukaan ei ole touhussa vahingoittunut. Me käymme typsyn kanssa muutamilla tutuilla viemässä vitsat, tuntemattomien ovien takana emme käy. Ja siitä tuskin on haittaa kenellekään.  (Kukaan ei ainakaan kehtaa tunnustaa koska olemme kavereita =) Eli huomenna menemme virpomaan ja typsy pukeutuu noidaksi, tai kissaksi, ei se ole niin nokonuukaa. Minä olen jo sen verran noita-akka, etten tarvitse kostyymiä. Ainakin jos mieheltä kysytään ;)



torstai 29. maaliskuuta 2012

Hyviä ja ei niin hyviä lasten kirjoja

Typsy tykkää lukea, toisin kuin veljensä. Tai velikin lukee, nimittäin Aku Ankkoja. Toivoa kuitenkin ehkä murkun kanssa on, koska mieskin on lukemisen suhteen myöhäisherännäinen. Hän ymmärsi kirjojen maailman koukuttavuuden vasta tavattuaan minut. Itseni lisäksi toin siis tämän(kin) ihanan asian hänen elämäänsä ;) Itse en enää jaksa lukea kirjoja kuin harvakseltaan. Tai jaksaisin kyllä, ja nykyään olisi jo aikaakin, mutta kun en voi. Nimittäin jos luen hyvää kirjaa nukkumaan mennessä, en kerta kaikkiaan pysty lopettamaan sitä. Ja yhdeltä yöllä nukahtaminen on pikkusen huono asia kun pitää herätä puoli kuusi aamulla töihin.  (Mihin voin muuten reklamoida noin aikaisista herätyksistä? Kuluttaja-asiamiehelle? Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen? Äidille? Eläinsuojeluvalvojalle?) Onneksi saan tehdä pari etätyöpäivää viikossa, jolloin saan nukkua puolitoista tuntia pidempään! Jos taas luen kirjoja päivällä tai illalla, tulen vihaiseksi jos minut keskeytetään, ja se taas ei ole reilua lapsille. Eikä miehelle. Eikä naapureille. Eikä koiralle. Eikä lehtimyyjille (muuthan eivät minulle soittele. Paitsi äiti.)

Viimeksi typsyyn ja minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen kaksi kirjaa, ”Hurraa Helsinki! ikioma kaupunki” ja ”Riikinkukkotyttö”. "Hurraa Helsinki" on laadukas kuvakirja, jossa on myös paljon mielenkiintoista informaatiota aikuisellekin. Kirja on tehty sen kunniaksi, että Helsinki on tänä vuonna designpääkaupunki. Kirjassa on myös juoni, joka taas oli typsyn mieleen. Kirjassa kerrottiin hieman myös Arabianrannasta, mehän olemme leikitelleet ajatuksella että muuttaisimme esim. juuri Arabianrantaan (emme kuitenkaan sitä tässä vaiheessa tee).

"Riikinkukkotyttö" taas kertoo 7-vuotiaasta tytöstä, joka asuu Tansaniassa. Kirjassa oli kauniita valokuvia, jotka tukivat hyvin tekstiä. Itse pidin siitä, että kirjassa ei todellakaan kauhisteltu oloja tai naisten asemaa, vaan kirja keskittyi arjen kuvaamiseen eikä moralisointiin. Ja hyvää oli myös se, että kirjassa kerrotaan aivan tavallisesta perheestä, joka ei ole köyhä eikä rikas. Erittäin mielenkiintoinen ja asiallinen tietopaketti upposi typsyynkin.

Typsyyn on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen myös ”Yrmy ja Ärmätti”, sen on joutunut lainaamaan kirjastosta useasti. Onneksi typsy osaa jo lukea itse, ettei tätä tarvitse lukea hänelle. Minä voin lukea rimpressasatuja ja tietokirjoja hänelle, kasvava nuori nainen tarvitsee kumpiakin. Ja typsyllekin ne tekevät ihan hyvää. Kirjassa on liikaa kärttyisyyttä ja eritteitä, minä sain kiitos vaan synnytyksissä eritteistä ihan tarpeeksi loppuelämäkseni… Onneksi kirjassa on myös tarina siitä miten kaksi yksinäistä ja hyljeksittyä sielua löytävät toisensa ja saavat kokea ystävyyden.

Typsyyn tehoaa edelleen myös pieruhuumori. Ja siis minuahan se ei naurata yhtään, koska se on niin vulgaaria ja me intellektuellit ihmiset emme katso moista roskaa. (Kirjotinks mä noi vaikeet sanat oikein?) Lajinsa huippua edustavat ”Jurassic fartit”, joita on (onneksi =) tehty useita pätkiä. En suosittele yli 7-vuotiaille. Paitsi itselleni. 


Aarteeni, mummilta saatu lahjaksi v. 1975 (En kyllä tajua miten mummi
tiesi että tyttö on tulossa ja minun nimenkin, koska en TIETYSTI ollut
syntynyt vielä tuolloin. Ihan vaan täsmennyksenä jos joku luulee että olisin muka noin

 vanha. Ja se Ikälopputarkastus -kirjoitus oli minun kaverista tehty.)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Loogista päättelyä


Ystäväni on töissä iltapäiväkerhossa, jossa on pieniä koululaisia. Hänellä on aina ihania tarinoita kerrottavanaan. Nyt pojat olivat kerhossa miettineet mitä eroa on tytöillä ja pojilla. Ystäväni odotti hieman kauhunsekaisin tuntein vastausta. Vastaus olikin hyvin luonnollinen ja täysin järkeenkäypä, poikien pohdinnan tuloksena oli, että nainen on NISÄKÄS ja mies MUNAKAS. No höh, mitäpä muutakaan! Yksi 7 v. tyttö taasen kertoi katsovansa täydellisiä naisia, vaikka se tulee niin myöhään (eikä minusta muutenkaan ole lastenohjelma, mutta minä olenkin vähän rajoittunut =), koska ”aikataulut on kuule ollut nyt päässä vähän sekaisin, kun AIVOTOIMISTO on vähä niinku sekasin!” No ymmärtäähän sen hyvänen aika, eihän sille sitten mitään voi ;)

Lapset ovat kyllä niin ihania, vaikka ne onkin julmetun rasittavia välillä (usein), kyllä niiden kanssa saa nauraa. Ja niillekin vähän nauraa, salaa. Kuten kun typsy tanssii (yrittää tanssia) streetiä hirrrrrveen tosissaan ja omasta mielestään tosi hienosti. Tietysti kehun häntä, vaikka esitys on lähinnä huvittava ja joudun pidättelemään naurua. Tai kun typsy kertoi tohkeissaan että punkkarit jakoivat koulussa nameja. Hän siis tarkoitti penkkarinameja =)


Lopuksi pikku pääsiäiskevennys... Ei ihme että lasten jutut naurattaa minua, kun olen itse niiiiiin julmetun lapsellinen ;)



sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vanhempainpakkaus murkun vanhemmalle


Vuoden Mutsi -blogissa oli hauska juttu kirjoittajien kehittämästä äitiyspakkauksesta, jonka saattaa voittaa itselleen. Siitä sain kimmokkeen miettiä vanhempainpakkauksen sisältöä murkun äidille tai isille, mielestäni sellainenkin pakkaus pitäisi ehdottomasti olla. Blogin kirjoittajat ovat myös juuri julkaisseet ”Vuoden mutsi” –kirjan, joka on kaikkea muuta kuin vaaleanpunaista höttöntöttöä vauva-ajasta. Vaikkei siinä hötössäkään mitään pahaa ole, itse taisin siinä lillua typsyn synnyttyä =) Olen kerinnyt kirjaa vasta silmäillä, mutta alku on lupaava, suosittelen. Kirjoittajilla on myös omat huippuhauskat blogit: Salamatkustaja ja Project Mama. Vaikken aina ole samaa mieltä blogikirjoitusten kanssa, nautin silti/siksi kirjoittajien huumorista ja taidosta käyttää kieltä.

Mutta sitten itse asiaan, vanhempainpakkauksen sisältö murkun vanhemmalle:

- alkometri ja pissatestejä. Niitä käytettäisiin siis murkulle, ei äidille (isille voi joskus käyttää, jos tarve vaatii ;) Ja varsinkin silloin niitä käytettäisiin jos murkku sanoo, että "mitään en oo ottanut". Tätä kuulee harvemmin, koska siinä pitää sanoa kokonainen lause.

- robotti, johon on tallennettu tiettyjä pyyntöjä (käskyjä), esim. "pistä takki naulakkoon", "nyt syömään", "siivoa huoneesi" jne. Kolmannen huomautuksen jälkeen alkaisi soimaan nonstopina Matin ja Tepon koko tuotanto niin kauan kunnes pyydetty toiminto on tehty (toimii muuten isillekin).

- lahjakortti murkulle ja vanhemmalle (huom! myös isille, koska karvanaamakin kaipaa hoitoa) kosmetologille + naaman ehostusrasvat (äidin kohdalla mikään rasva ei kyllä enää tehoa, mutta äidillekin tämä illuusion takia)

- vanhemmille matkalahjakortti Roomaan, jonka voisi ottaa käyttöön heti kun siltä tuntuu. Pakko kai tässä olisi olla paluulippukin.

- kortsuja. Ja nämäkin siis taas murkulle, ei vanhemmalle... (Sinkkuvanhempikin voisi varastosta tarvittaessa lainata =)

- punkkupullo. Ja tämä siis vanhemmille (meidän tapauksessa isille, äidille karpaloronkelo =), ei tod murkulle. Tai oikeastaan viinikellari, koska rauhoittavalle siemaukselle (pullolliselle) tulee tarvetta. Usein. 

- autonkuljettaja, joka kuljettaisi murkun harrastuksiin, keskustaan ja leffaan. Ja tarvittaessa äidin ja/tai isin tuulettumaan kavereiden kanssa.

- murkku-suomi sanakirja. Lyhyen version olen jo laatinut typsyn tulevaa murkkuikää silmällä pitäen

- mute-toiminto, kun murkku alkaa angstaamaan murkun voisi hiljentää (tätä voisi käyttää tarvittaessa myös isiinkiin)

- ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: POHJATON LOMPAKKO. Lisäisin sanontaan ”pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet” vielä ”pienet lapset isot kulut, isot lapset vielä isommat kulut”.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Keski-ikäisten neuvolakäynti

Olin tänään ikälopputarkastuksessa, eli työterveyshuollon 40 v. ikäkausitarkastuksessa. Siis IKÄKAUSItarkastus, voi itku. Nyt olen takuulla virallisestikin vanha.

Mielestäni nämä tarkastukset ovat vähän niin kuin neuvolakäyntejä keski-ikäisille (ja vielä vanhemmille eli seniori-ikälopuille). Onneksi ei ole omaa neuvolakorttia, ettei tarvitse nähdä mitä sinne on kirjattu. Varmaankin se olisi jotain tähän tyyliin:

”Terveydenhoitajan tarkastus: 40 v. nainen. Asiakas ei ole ihan pysynyt painokäyrällä, aika pahasti ollaan plussan puolella. Jätettävä ruokavaliosta herkut pois ja syötävä enemmän kasvissoseita. Pituuskäyrä tasainen. Kehitys jäänyt hieman jälkeen ikätasoon nähden. Ottaa kuitenkin hyvin kontaktia ja on iloinen (toim. huom.: ”hymyile niin ne luulee että tajusit”). On ymmärtävinään mistä puhutaan. Näkö hieman heikentynyt, oman kertomansa mukaan joutunut ostamaan Tiimarista + lasit heti 40 v. täytettyään. Myös kuulo hieman heikentynyt, mutta kyse saattaa olla valikoivasta kuulosta. Kertoo että on usein kiukku- ja uhmakohtauksia. Ehdotettu palkitsemistaulun käyttämistä. Kun on ollut koko päivän kiukuttelematta, saa tarran. Kun tarroja on kertynyt 20, saa palkinnon, esim. uuden laukun, hajuveden tai baari-illan kavereiden kanssa. Asiakas nukkuu liian vähän, varataan aika unikouluun. AUDIT-pisteitä sai vain 4, eli selvästikin valehtelee alkoholin käytöstään, varataan kontrolliaika kuukauden päähän. ”

torstai 22. maaliskuuta 2012

Omituisia puuhia

Olen hieman huolissani itsestäni, koska olen omituisen aktivoitunut sellaisiin puuhiin, mitä kunnon vanhemmat kai tekevät. Syksyllä lupauduin menemään ekaluokkalaisten vanhempien toimikuntaan (olin varmasti syyntakeettomassa tilassa!), ja sen puitteissa menin yhtenä iltana väsäämään lapsille jotain joulupussseja. Mutta sen kerran kun raahaudun paikalle, muut olivatkin tulleet etuajassa ja tehneet kaikki pussukat! En oikein tiedä olinko harmistunut vai tyytyväinen...

Sunnuntaina koulussa oli vanhempainyhdistyksen Hulabaloo –tapahtuma 1-3 -luokkalaisille. (Tähän yhdistykseen en sentään kuulu, silloin pitäisi jo kutsua valkotakkiset paikalle.) Tein porkkanakakkua kahvilaan myyntiin, on muuten parasta porkkakakkua mitä olen maistanut vaikka nyt itsekehu haiseekin (suorastaan lemuaa). Kevyttä se ei kyllä todellakaan ole, mutta pakko kai sen olla edes terveellistä kun siinä on porkkanaa? Lisäksi menin siivoamaan (!!!!!!) tapahtuman jälkiä. Siis WTF?? Onko tähänkin tilaan olemassa lääkitys?? Voisiko joku tehdä intervention ja vähän sassiin???!!! Muuten löydän kohta itseni organisoimassa sukka- tai vessapaperimyyntiä.



tiistai 20. maaliskuuta 2012

4 syytä kilahtaa murkulle

4 syytä kilahtaa murkulle kun tulee väsyneenä töistä kotiin:

Kilahdus nro 1:

(Tunnustan, nuo susirumat Kuomat ovat minun… Vähän (paljon) 
kyllä hävettää, mutta ne ovat kovilla pakkasilla todella lämpimät. 
Pakkasellakin kun  on pakko ulkoilla kun on koiruus.)


Kilahdus nro 2:

Ja takin laittamisesta naulakkoon ei ole sanottu kuin noin ziljoona kertaa…




Kilahdus nro 3:

(Oikeudenmukaisuuden nimissä on sanottava, 
että saattaa olla typsynkin jäljiltä.)


Ja Jackpot! Kilahdus nro 4:

Ja murkku on siis siivonnut huoneensa viikonloppuna, siinä 
ei kauaa nokka tuhise kun huone on taas tämän näköinen…
Miten voi olla niin vaikeaa että petaisi edes sängyn??


Kyllä mä silti ajattelin pitää sen <3

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Jari Sarasvuot ja Vappu Pimiät

Typsyn koulussa on 1-3 –luokkalaisia. Heillä on säännöllisesti esitystunteja, joihin saa halutessaan mennä esittämään mitä sitten haluaakin muiden koululaisten ollessa yleisössä. Siis kuulostaako vähän lapsuuden painajaiselta??!! Thank god meidän aikaan vielä kannustettiin olemaan juroja ja olemaan pitämättä sen suurempaa meteliä itsestään, olisi muuten vielä joutunut es… esi… esiin… ei hitsi, ei pysty edes sanomaan sitä sanaa, heti iskee tuskanhiki.

Typsy on nyt ollut esitystunnilla eläintenkouluttaja (pari kaveria olivat eläimiä) ja toisen kerran hän ja kaveri soittivat nokkahuilua. Nyt hän ja kaverinsa haluavat LAULAA Robinin Frontside Ollien! Wau mitä itsekritiikin puutetta ja häpeilemättömyyttä, olen ihan oikeasti kateellinen. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei typsy saa kuraa niskaansa (ainakaan vielä noin pienenä) ja säilyttää tuon ”totta kai mä siihen pystyn” –asenteen aikuisenakin. Ja vaikka häntä aina ennen esitystä jännittää kauheasti, se ei estä häntä esiintymästä. Aivan mahtavaa! Itselle ei tulisi pieneen mieleenkään (ja siis kirjaimellisesti tosi pieneen, yksi aivosolu ei paljon tilaa vie) esiintyä ja varsinkaan laulaa työpaikan juhlissa. Siis sellaista promillemäärää ei olekaan että sitä kestäisi. Siis kuulijat.

Näin kasvatetaan uusi rohkea sukupolvi joka on täynnä Sarasvuon Jareja ja Pimiän Vappuja, ja minusta se on hienoa. Hienoa on myös se, että esiintyminen ainakin vielä tuon ikäisillä on vapaaehtoista, ettei ketään traumatisoida jo tässä vaiheessa....


Typsy on aina käsi pystyssä jos tarvitaan
vapaaehtoista esiintymään. Siis kenen lapsi se on??


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pilatesta juuri minulle

JESS, vihdoinkin liikuntalaji just mulle! Missä voi ilmoittautua?? Kuinka monta kertaa viikossa (päivässä) tätä voi harrastaa?




lauantai 17. maaliskuuta 2012

Rautakauppoja ja outoja kirjainyhdistelmiä


Menin tänään rautakauppaan. Ja tulin äkkiä pois. Rautakaupassa tunnen itseni aina yhtä fiksuksi kuin autojen varaosaliikkeessä. Ja Casinolla. Ja Sellossa. Voi ziisus, lista on näköjään loputon, lopetan tai masennun. Minun piti siis ostaa oviin jotain ainetta, jossa on kolme kirjainta. Kananaivoni ovat näköjään onnellisesti jo unohtaneet aineen nimen, kyllä minä sentään sen vielä rautakaupassa muistin. Se olikin ainoa asia, joka siellä onnistui. Nimittäin vaikea etsiä ainetta, kun ei yhtään tiedä mitä etsii ja mistä etsisi. Kun tulin kotiin (ja siis ilman sitä ärsyttävää tököttiä), mies kysyi miksen pyytänyt myyjiltä apua. Just. Mietitäänpä hetki. Lauantaisin rautakaupoissa kun ei yleensä ole juuri ketään muita asiakkaita. Ja myyjiähän rautakaupoissa saa tunnetusti olla hätistelemässä pois, kun koko ajan on joku kysymässä voiko olla avuksi. Ainoastaan mielettömän itsehillintäni ansiosta en tinttaissut miestäni.

Tästä lähtien mies saa hoitaa kaiken missä on joku outo mitään tarkoittamaton kirjainyhdistelmä. Paitsi PMS taitaa vastusteluistani huolimatta biologisista syistä jäädä minulle. Ja outojen aineiden laitto oikeisiin paikkoihin jääköön myös miehelle (ja nyt ei taas ajatella tätä kaksimielisesti…!). Jos minä olisin löytänyt oikean tuotteen ja joutuisin itse laittamaan sitä oveen, sivelisin sitä kuitenkin oven pintaan ja menisin sitten liikkeeseen reklamoimaan tuohtuneena kun oven saranat edelleen narisevat. 

torstai 15. maaliskuuta 2012

Supermursua katsomassa

Olin eilen typsyn ja hänen kaverinsa kanssa musiikkiteatteri Kapsakissä Gummeruksen ja Meidän perhe –lehden järjestämässä  ”Supermarsu pelastaa Itämeren silakat” -näytöksessä. Näytelmä oli tosi kiva, ja aikuiseenkin makuun oli sopivasti huumoria. Laulukohtaukset olivat hienoja, niitä oli todella ilo kuunnella. Aihekin oli tärkeä, saasteet ja vesistön suojelu sekä avioeron aiheuttama ikävä lapseen, ikävää kuvattiin hienovaraisesti ja kauniisti.

En ole ennen käynyt Kapsäkissä, Sali ja permanto olivat ihan ok (eivät todellakaan mitenkään hienot mutta käyttöönsä sopivat), mutta muut tilat olivat tosi ahtaat. Tunnelma oli ajoittain vähän turhankin tiivis. Mutta se oli tosiaan tilasta, ei järjestäjistä kiinni. Kuulin kuinka jotkut nurisivat että tilaisuus on huonosti järjestetty, mutta siitä ei tod ollut kyse. Tilaisuus oli tiloihin nähden järjestetty juuri niin hyvin kuin se oli mahdollista. Ja itselle ei olisi tullut mieleenkään nurista, kun näytös oli ilmainen, tarjottava oli ilmaista ja mukaan sai vielä Supermarsu –kirjankin.

Ainoa mistä minä nurisen, on se että väliajalla jotkut vanhemmat antoivat lasten ottaa keksejä (useampaankin) mukiin, jolloin lopuille jäi vain muruja (mm. minun typsyille), MURR! Mihin ovat kadonneet käytöstavat?? Tapana lienee että otetaan max yksi kutakin tarjottavaa lajia, ja sitten haetaan lisää kun kaikki ovat ottaneet. (Itselle teki kyllä tämä tapa pikkuisen tiukkaa suklaapatukoiden kohdalla...) Ihme sinänsä että väliajalle oli jäänyt ylipäätään mitään syötävää, kun tarjoilut olivat esillä jo ennen näytöstä =)

Toinen pieni ihme on vessaneuroosi. Kun tulee väliajan aika, ei ole yhtään vessahätä. Kunnes huomaa että naisten vessoja on peräti kaksi, niihin on kilometrien jono (ainakin se jonon pituus siinä vaiheessa näyttää siltä), ja tajuntaan iskee ettei väliajalla millään kerkiä vessaan. Sillä siunaamalla sekunnilla iskee HIRVEÄ pissahätä. Ja se iskee siis minulle, ei suinkaan 7-v. typyille joilla ei ole mitään ongelmaa asian kanssa. Kotona en edes muista että istuin jalat ristissä loppunäytelmän ajan, koska neuroosi häviää heti kun näytös loppuu. (Weirdo...)



Esiintyjäkaarti, Supermarsu kirjojen äiti Paula Noronen
ja käsikirjoittaja/ohjaaja Susanna Haavisto.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pervorokko

Typsyllä on pervorokko. Eikun hupsis, se onkin hänen äidillään. Kroonisena. Typsyllä on siis parvorokko. En edes tunnistanut sitä, mutta riittää kun laittaa naamakirjaan viestin, saa diagnoosin ja linkkejä =) Onneksi ei ole missikisoja tiedossa ;) Huomenna tosin on se mursu vai mikä lie marsu –musikaali, toivottavasti ihottuma vähän tasoittuu. Ja onneksi typsyä itseään näpyt eivät haittaa eikä hän ole enää kipeä, toisin kuin viime viikolla ennen kuin näpyt tulivat kun oli epämääräistä kuumeilua sekä pää- ja mahakipua. Aina iskee huoli jos lapsella on epämääräisiä oireita, kunnon räkätaudin tunnistaa ja tietää että se menee ohi. Äitiys on muutenkin synonyymi huolelle =)





sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kotiseutumatkailua


Viikonlopun kotiseutumatkailu sujui mainiosti. Paitsi että kaksi arvausta että päästiinkö minä ja mies kaksistaan Raumalle… No ei tod! Ekana iltana murkku tuli mukaan ja tokana iltana mies ja murkku menivät sinne kahdestaan, minä jäin typsyn kanssa mummolaan. Riitti yksi yö vuokratalohelvetissä. Mies asuu kaupungin kerrostalossa yksiössä, ja siellä jotkut tykkäsi bilettää yöllä. Tai välillä biletettiin ja välillä itkettiin rappukäytävässä pahaa maailmaa. Voi ziisus! (Ja oikeasti oli tosi hyvä että mies ja murkku saivat isä-poika aikaa, tuon(kin) ikäiselle pojalle isä on todella tärkeä roolimalli, ja tätä isää nähdään valitettavan vähän. No onneksi opiskelu on kohta ohi.)

Mies hankki opintopisteitä  kirjastossa ja typsy
auttoi 
kuljettamalla nukkuvaa Herra Hakkaraista.

Siis jotkut onnelliset asuu täällä, *huokaus*.
Vanha Rauma on varsinkin kesällä todella idyllinen ja kaunis paikka.
Näin loskaisena ei niin kauhean kaunis :)

Vanha Rauma on täynnä ihania pikku putikkeja,
sinne kannattaa mennä ilman lompakkoa ;)
Tai vaihtoehtoisesti miehen lompakon kanssa :)

Lumo, luomukauppa ja kahvila. Pieni mutta täynnä tavaraa
(ja ostajia ;) Löysin sieltä mm. luomusushiriisiä. Suosittelen.

Lapset ja mummi uhkapelailemassa mummolassa :)


Mies ja typsy järven jäällä, ilma oli aivan loistava!

Missi lentää =) Sillä meni hyvin vähän lujaa
kun se pääsi juoksemaan vapaana, koiruus nautti.



perjantai 9. maaliskuuta 2012

Roolileikkejä


Siis mitä! Miten minä taas olen tässä kun piti olla siivoamassa??!! Aloitan jonkun siivouskohteen, ja sitten huomaan löytäväni itseni täältä, enkä enää muista mitä PITI tehdä. Nyt olen tunnin aikana saanut laitettua pyykit koneeseen ja tyhjennettyä astianpesukoneen, todella tehokasta toimintaa! Kyllä täällä sunnuntaihin mennessä on siivottu. En kyllä mene vannomaan minkä viikon sunnuntain…

Tänään minulla on lomapäivä, ja lähdemme Köyliöön ja Raumalle kun lapset pääsevät koulusta. (Siksi pitäisi nyt siivota eikä roikkua koneella, kun ei olla viikonloppuna siivoamassa.) Jos oikein hyvin käy, lapset jäävät mummolaan Köyliöön ja minä pääsen kahdestaan miehen kanssa Raumalle. Opiskelijakämppä ei tosin kaikista romanttisin paikka ole, mutta siellähän voisi sitten vaikka leikkiä että mies olisi pokannut minut opiskelijabileistä ja tuonut lemmenpesäänsä ;) Ja me molemmat oltaisiin tässä leikissä tositosi nuoria. Äh, sinne meni toikin leikki, kun ei millään pysty enää eläytymään tuohon tositosi nuori –osaan. Taidetaan siis katsoa vaan telkkaria. Kunhan nyt ensin päästään sinne asti, voin vaivatta ajaa Helsingin keskustassa, mutta maalla ajaminen pimeillä teillä ei ole lempipuuhaani. Koska voitteko kuvitella, että siellä ei ole katuvaloja!? Luulisi että se on vain urbaanilegendaa, mutta kyllä, Suomestakin löytyy teitä joita ei ole valaistu. OMG!


Sielunmaisemani 

torstai 8. maaliskuuta 2012

Epäilyttävää toimintaa


Mies soitti tänään ja toivotti hyvää naistenpäivää. Ystävänpäivänä se soitti ja toivotti hyvää ystävänpäivää. Minun synttäreinä se yritti järjestää hotelliviikonloppua. Ja siis ilman lapsia. Siis TODELLA EPÄILYTTÄVÄÄ! Jos se olisi vielä muistanut meidän hääpäivänkin, olisin hakenut avioeroa, koska silloin takuulla olisi pelattu jotain vilunkipeliä minun selän takana. Onneksi se ei sentään sitä muistanut.

Murkkukin on ollut taas epäilyttävän ystävällinen ja auttavainen, pitäisiköhän hankkia pissapurkkeja kaappiin odottamaan siltä varalta kun murkku tulee taas hyväntuulisena jostain. Tai vastaa normaalisti kun kysyn siltä jotain. Tai ylipäänsä sanoo useamman sanan lauseita.

Eikö kaikki voisi vaan olla normaalin veemäisiä ettei tässä tarvitse mielenterveyttään menettää??!! 

tiistai 6. maaliskuuta 2012

”Mä en oo mikään koira!”


Typsyllämme, joka on siis ekalla luokalla, on hivenen vaikea vaihe. Hänelle itselleen ainakin =) Toisaalta hän haluaisi kokeilla itsenäisesti siipiään, ja toisaalta kaipaa kovasti turvallisuutta ja rutiineja. Kun hän pääsee iltapäiväkerhosta, ei kestä kauaakaan kun hän soittaa ja kyselee missä olen ja milloin tulen, etenkin jos murkkukaan ei ole kotona. Lisäksi hän yksi päivä valitti, kun en soita hänelle aamuisin kun pitää lähteä kouluun, kun ”kaikkien muiden äidit AINA soittaa”… En ole nähnyt tarvetta soittamiselle, koska tiedän että hän osaa yksinkin huolehtia kouluun lähdöstä. Kyse on tietysti turvallisuuden tunteesta ja siitä että typsy tuntee että hänestä välitetään, ja olenkin yrittänyt parantaa tapani. Siinä kuitenkaan aina (usein) onnistumatta. Puolustuksena sanottakoon, että teen kahta etätyöpäivää viikossa ja mies tulee usein opiskelupaikkakunnalta kotiin jo torstaina (ONNEKSI!), eli ei typsy ilman puhelinsoittoa monena aamuna jää.

Toisaalta taas typsy haluaa tehdä asioita itsenäisesti. Eilen oli nokkahuilun soittoryhmä, johon parhaan kaverin äiti vie (ja minä haen, kätevää =). Typsy olisi välttämättä halunnut mennä parkkikselle yksin, minkä hän toki hyvin voisi tehdäkin, mutta itse lähden samaan aikaan koiran kanssa lenkille ja tykkään vaihtaa pari sanaa parhaan kaverin äidin kanssa. Niinpä eilenkin lähdin vähän typsyn jälkeen ulos. Typsy oli mennyt minua lumikasan taakse piiloon ja tuli esiin vasta kun häntä tultiin hakemaan. Ärsyttävää… Kun muistutin kaverin äitiä, että ensi viikon keskiviikkona on Gummeruksen ja jonkun lehden järjestämä musikaali johon vien tytöt ja että silloin tytöt tulevat suoraan koulusta meille että voin ruokkia heidät ennen lähtöä, typsy totesi että ”mä en oo mikään koira, jota tarvii ruokkia!” Joskus aiemmin kun kysyin typsyltä että miksi hän on koko ajan kiukkuinen, typsy vastasi, että ”mitä muutakaan täällä voi olla kun kukaan ei tee mitään oikein!” (Mies yhtyi tähän näkemykseen heti ;) Pahoin pelkään että 15-v. pojan kanssa murkkuikä on vasta harjoittelua, 6 vuoden kuluttua on helvetti valloillaan… Siksi typsylle on jo nyt asetettu tiukasti rajoja, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan =) Onneksi typsyä varten on nykyisen murkun sanonnoista tehty sanakirja, jonka voi sitten ottaa avuksi. Tosin 6 vuoden kuluttua voi olla ihan eri jutut. Tai 24/7 mykkäkoulua. Meillä kummallakin ;)

(Olin muuten tänään unohtanut että typsyllä on liikuntakerho koulun jälkeen, hän meni sinne sitten farkuissa. Huomenna typsyllä on koulussa hiihtoa. No sukset, monot ja jopa sauvat löytyvät, mutten löytänyt mistään sellaista härpäkettä johon saa näppärästi kiinnitettyä sukset ja sauvat kuljetuksen ajaksi. Onneksi (???) typsyllä on "tee (pilaa) se itse" -äiti, tosi hienosti ne saa yhteen kuminauhoillakin, ja on hirrrveen kivan näköistä... Mä olen NIIIIIIIIIIIIIN huono äiti.  Ei vaan millään pysy kaikki hallussa kun yksin pyörittää arkea. Ja töissäkin on hirveä kiire ison lakimuutoksen takia. Jajajajajaja mitäköhän (teko)syitä vielä keksisin ;) 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Koira myytävänä, osa 2

Koira on taas myytävänä. Katsokaa alla olevia kuvia, ei varmaankaan tarvitse selittää enempää. 
(Ja se oli ihan oikeasti MINÄ joka halusi koiraa eniten.)


Aiempi myynti-ilmoitus ja koiran katoamisilmoitus. 



Ihan sama vaikka karvanlähtöaikaan harjaisi turkin
joka päivä, joka kerta lähtee näin paljon karvoja... 


Tässä on kirjaimellisesti karvapallo. Ainoa hyvä asia karvanlähdössä. =)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Tsadi vai lintukoto??

Miehen opiskelun loppusuora on laittanut pohtimaan missä haluamme asua. (Tarkemmin että missä meillä on varaa asua ;) Jos meitä olisi vain kaksi, valinta olisi helppo ja muuttaisimme Helsinkiin. Mutta ja iso mutta onkin: meitä on neljä ja kaikilla vähän eri intressit asumispaikan suhteen. 

Murkku haluaisi muuttaa isommalle paikkakunnalle, mutta hän menee ensi syksynä ysille, eli tiedossa on koulunkäynnin kannalta tärkeä vuosi. Ja sopiva ikä kaikennäköisen ei-toivottavan tekemisen harrasteluun… Täällä pysyy ehkä paremmin kartalla mitä murkku puuhailee. Tai ainakin luulee pysyneensä, tiedä sitten kuinka hyvin murkku on meitä vedättänyt :) Typsy on taas ekalla luokalla, ja koulussa on mennyt tosi hyvin ja hänellä on kavereita. Ja ennen kaikkea paras kaveri. Mies haluaisi muuttaa Helsinkiin, koska siellä on kaikki lähellä. Minä taas olen kallistunut kuitenkin nykyiseen asuinpaikkaamme. Täältä on  30 km Helsinkiin, kaikki TARVITTAVA on lähellä ja ennen kaikkea täällä on vielä suhteellisen rauhallista (mies halusi että lisään tähän, että ei ole kaikki tarvittava koska sushipaikka puuttuu :)) . Ja metsä alkaa miltei takaoveltamme, ja se on minulle todella iso juttu. Vaikka olenkin toisen polven syntyperäinen helsinkiläinen, olen kuitenkin suurimman osan elämästäni asunut muualla enkä tiedä miten sinne enää sopeutuisin. Tai miten naapurit sopeutuisivat meihin ;)

Olemme kuitenkin leikkineet ajatuksella, että muuttaisimme Helsinkiin, siinä tapauksessa muuttaisimme varmaankin Arabianrantaan tai Hermanniin. Sen idemmäksi emme voisi mennä, koska olen töissä Espoossa. Se hyvä puoli noissa paikoissa olisi, että murkun harkkapaikka Velodromi olisi ihan lähellä. Keväällä ja kesällä monta kertaa viikossa harkkoihin vienti on vienyt aika lailla aikaa. Ja siis nimenomaan minun aikaa, koska mies tosiaan on kohta 4 vuotta opiskelujen takia asunut muualla… Typsy haluaisi mennä sirkuskouluun, sekin löytyisi läheltä. Lieköhän kipinä sirkuskouluun syttynyt kun on katsonut apinoita (minä ja isänsä. Ja varsinkin isänsä :) täällä kotona. Aikamoista sirkustahan tämä lapsiperheen elämä välillä on... Mutta minulle Helsingissä on ehkä liikaa ihmisiä, liikaa hörhöjä, liikaa autoja, liikaa melua ja liikaa kaikkea.

Mitä mieltä te olette? Kaupunki vai pienempi paikkakunta? Pääkaupunkiseudulla vai ihan muualla? Kokemuksia Arabianrannasta tai Hermannista?

Paitsi että emme me voi mihinkään muuttaa, eikä ainakaan keskustan tuntumaan, koska siellä on vain kerrostaloja, ja niissä kuulemma asuu TODELLA hämärää porukkaa

Tätä jäisin kaipamaan, sielu lepää metsässä. Ja näissä metsissä
saa taivaltaa ihan rauhassa, harvemmin kohtaa ketään. 


perjantai 2. maaliskuuta 2012

Punkkari namia

Typsy tuli tänään koulusta kotiin ja selitti tohkeissaan, että he olivat saaneet punkkareilta namia. Hieman miehen kanssa ihmeteltiin, että mitä on saatu ja mistä, kunnes selvisi, että typsy tarkoitti PENKKAREISTA jääneitä nameja :))


Alla hieman toisenlaisia "punkkareita", Roostersin viime vuoden C-junnut. Vaikka amerikkalaista jalkapalloa ehkä pidetään väkivaltaisena lajina, ei se sitä ole. Harkat ovat ihan muuta kuin yhteen kolistelua, ja ruokavalioon kiinnitetään (pitäisi kiinnittää...) huomiota.