”Mä en oo mikään koira!”

Typsyllämme, joka on siis ekalla luokalla, on hivenen vaikea vaihe. Hänelle itselleen ainakin =) Toisaalta hän haluaisi kokeilla itsenäisesti siipiään, ja toisaalta kaipaa kovasti turvallisuutta ja rutiineja. Kun hän pääsee iltapäiväkerhosta, ei kestä kauaakaan kun hän soittaa ja kyselee missä olen ja milloin tulen, etenkin jos murkkukaan ei ole kotona. Lisäksi hän yksi päivä valitti, kun en soita hänelle aamuisin kun pitää lähteä kouluun, kun ”kaikkien muiden äidit AINA soittaa”… En ole nähnyt tarvetta soittamiselle, koska tiedän että hän osaa yksinkin huolehtia kouluun lähdöstä. Kyse on tietysti turvallisuuden tunteesta ja siitä että typsy tuntee että hänestä välitetään, ja olenkin yrittänyt parantaa tapani. Siinä kuitenkaan aina (usein) onnistumatta. Puolustuksena sanottakoon, että teen kahta etätyöpäivää viikossa ja mies tulee usein opiskelupaikkakunnalta kotiin jo torstaina (ONNEKSI!), eli ei typsy ilman puhelinsoittoa monena aamuna jää.

Toisaalta taas typsy haluaa tehdä asioita itsenäisesti. Eilen oli nokkahuilun soittoryhmä, johon parhaan kaverin äiti vie (ja minä haen, kätevää =). Typsy olisi välttämättä halunnut mennä parkkikselle yksin, minkä hän toki hyvin voisi tehdäkin, mutta itse lähden samaan aikaan koiran kanssa lenkille ja tykkään vaihtaa pari sanaa parhaan kaverin äidin kanssa. Niinpä eilenkin lähdin vähän typsyn jälkeen ulos. Typsy oli mennyt minua lumikasan taakse piiloon ja tuli esiin vasta kun häntä tultiin hakemaan. Ärsyttävää… Kun muistutin kaverin äitiä, että ensi viikon keskiviikkona on Gummeruksen ja jonkun lehden järjestämä musikaali johon vien tytöt ja että silloin tytöt tulevat suoraan koulusta meille että voin ruokkia heidät ennen lähtöä, typsy totesi että ”mä en oo mikään koira, jota tarvii ruokkia!” Joskus aiemmin kun kysyin typsyltä että miksi hän on koko ajan kiukkuinen, typsy vastasi, että ”mitä muutakaan täällä voi olla kun kukaan ei tee mitään oikein!” (Mies yhtyi tähän näkemykseen heti ;) Pahoin pelkään että 15-v. pojan kanssa murkkuikä on vasta harjoittelua, 6 vuoden kuluttua on helvetti valloillaan… Siksi typsylle on jo nyt asetettu tiukasti rajoja, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan =) Onneksi typsyä varten on nykyisen murkun sanonnoista tehty sanakirja, jonka voi sitten ottaa avuksi. Tosin 6 vuoden kuluttua voi olla ihan eri jutut. Tai 24/7 mykkäkoulua. Meillä kummallakin ;)

(Olin muuten tänään unohtanut että typsyllä on liikuntakerho koulun jälkeen, hän meni sinne sitten farkuissa. Huomenna typsyllä on koulussa hiihtoa. No sukset, monot ja jopa sauvat löytyvät, mutten löytänyt mistään sellaista härpäkettä johon saa näppärästi kiinnitettyä sukset ja sauvat kuljetuksen ajaksi. Onneksi (???) typsyllä on "tee (pilaa) se itse" -äiti, tosi hienosti ne saa yhteen kuminauhoillakin, ja on hirrrveen kivan näköistä... Mä olen NIIIIIIIIIIIIIN huono äiti.  Ei vaan millään pysy kaikki hallussa kun yksin pyörittää arkea. Ja töissäkin on hirveä kiire ison lakimuutoksen takia. Jajajajajaja mitäköhän (teko)syitä vielä keksisin ;)