Olin eilen typsyn ja hänen kaverinsa kanssa musiikkiteatteri Kapsakissä Gummeruksen ja Meidän perhe –lehden järjestämässä ”Supermarsu pelastaa Itämeren silakat”
-näytöksessä. Näytelmä oli tosi kiva, ja aikuiseenkin makuun oli sopivasti
huumoria. Laulukohtaukset olivat hienoja, niitä oli todella ilo kuunnella. Aihekin oli tärkeä, saasteet ja vesistön suojelu sekä avioeron aiheuttama ikävä lapseen, ikävää kuvattiin hienovaraisesti ja kauniisti.
En
ole ennen käynyt Kapsäkissä, Sali ja permanto olivat ihan ok (eivät todellakaan
mitenkään hienot mutta käyttöönsä sopivat), mutta muut tilat olivat tosi ahtaat.
Tunnelma oli ajoittain vähän turhankin tiivis. Mutta se oli tosiaan tilasta, ei
järjestäjistä kiinni. Kuulin kuinka jotkut nurisivat että tilaisuus on huonosti
järjestetty, mutta siitä ei tod ollut kyse. Tilaisuus oli tiloihin nähden
järjestetty juuri niin hyvin kuin se oli mahdollista. Ja itselle ei olisi
tullut mieleenkään nurista, kun näytös oli ilmainen, tarjottava oli ilmaista ja
mukaan sai vielä Supermarsu –kirjankin.
Ainoa mistä minä nurisen, on se että väliajalla jotkut vanhemmat
antoivat lasten ottaa keksejä (useampaankin) mukiin, jolloin lopuille jäi vain muruja (mm. minun typsyille), MURR! Mihin ovat kadonneet käytöstavat?? Tapana lienee että otetaan max yksi kutakin tarjottavaa lajia, ja sitten haetaan lisää kun
kaikki ovat ottaneet. (Itselle teki kyllä tämä tapa pikkuisen tiukkaa suklaapatukoiden kohdalla...) Ihme sinänsä että väliajalle oli jäänyt ylipäätään mitään syötävää, kun tarjoilut olivat esillä jo ennen näytöstä =)
Toinen pieni ihme on vessaneuroosi. Kun tulee väliajan aika, ei ole yhtään vessahätä. Kunnes huomaa että naisten vessoja on peräti kaksi, niihin on kilometrien jono (ainakin se jonon pituus siinä vaiheessa näyttää siltä), ja tajuntaan iskee ettei väliajalla millään kerkiä vessaan. Sillä siunaamalla sekunnilla iskee HIRVEÄ pissahätä. Ja se iskee siis minulle, ei suinkaan 7-v. typyille joilla ei ole mitään ongelmaa asian kanssa. Kotona en edes muista että istuin jalat ristissä loppunäytelmän ajan, koska neuroosi häviää heti kun näytös loppuu. (Weirdo...)
 |
| Esiintyjäkaarti, Supermarsu kirjojen äiti Paula Noronen ja käsikirjoittaja/ohjaaja Susanna Haavisto. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti