Keski-iän merkkejä ilmassa

Olen huolestuneena laittanut merkille selviä keski-iän merkkejä itsessäni. Oiskohan niihinkin joku lääkitys? ;)

Vaikka voisi aamulla nukkua pitkään, herään puoli kasilta (viimeistään).

Kun sitten nousee ylös, ei se tapahdukaan hyppäämällä reippaasti ja iloisesti sängystä, selkää pitää ensin herätellä.

Käännän radiokanavaa vaikka olisi kuinka hyvä biisi soimassa, että kuulen uutiset.

ISKELMÄradiosta tulee itse asiassa tosi hyvää musiikkia ja ohjelmaa (juu tiedän, tämä on TOSI paha!).

Olen harkinnut että pitäisi mennä marja- ja sienimetsään keräämään luonnon satoa. ONNEKSI tämä on sentään jäänyt harkinnan asteelle! Vielä…

Haaveilen melkein (HUOM! MELKEIN!) enemmän pikku kasvimaasta kuin ihanista kengistä ja laukuista.

Typsyni on kysynyt mm. onko minun lapsuudessani ollut paperia, leluja ja sähköä. Olen traumatisoinut hänet kertomalla C-kaseteista, tavallisista puhelimista ja telkkarin kahdesta kanavasta.

Hiuksia ei värjää sen takia että haluaa kivan värin ja kiillon niihin, vaan sen takia että pitää piilottaa ekat harmaat jouhet. Ja kun puhun jouhista, tarkoitan nimeen omaan niitä. Niistä olisi moni hevonenkin kateellinen.

Työterveyshuolto on kutsunut ensimmäiseen ikälopputarkastukseen.

Sen sijaan että aika menisi omiin harrastuksiin, aika menee siihen että kuskaat lapsia harrastuksiin.

Ruoka ja nukkuminen nousevat koko ajan ylemmäs elämän pikku nautintojen ranking-listalla.

Lomakohdetta ei valitse sen mukaan missä on kovimmat bailut vaan sen mukaan että kohteessa on oikeastikin jotain nähtävyyksiä. Hotellia ei valitse sen mukaan että se on lähellä menomestoja vaan sen mukaan että siinä ilmastointi eivätkä kadun äänet häiritse unta.

Missit ja uudet artistit eivät ole ihastuksen ja ihailun kohde, vaan lapsia. Jotka siis kirjaimellisesti voisivat olla omia.

Keskustelee miehensä kanssa siitä kun ensimmäinen lapsi muutaman vuoden kuluttua lentää pesästä. Ja tämä menee vielä pahemmaksi, keskustelee miehensä kanssa mitä sitten tehdään kun jäädään eläkkeelle. (Sikäli mikäli silloin enää on mitään vanhuuseläkettä…)

Ja ennen kaikkea saa itsensä aina vaan useammin kiinni aloittamassa lausetta näillä kirotuilla sanoilla: ”Kun mä olin nuori, niin….”

Keski-ikäisyyden virallinen määritelmä:

Sen sijaan että kampaat hiuksesi, ryhdyt “järjestelemään” niitä.

-Herbert I. Kavet-