Olen nyt ollut tasan kuukauden virallisesti keski-ikäinen (eli 20.
(+7). (+3). (+4). (+6). (+2). (+3). Ei hitto, enhän mä osaa edes laskea niin
pitkälle, menee ihan sekaisin. Huhhuh!). Eli nyt varmaan pitäisi olla ihan
OIKEASTI aikuinen. Ei vaan tunnu siltä. Yhtään. Ihan vastuutonta antaa minulle
kaksi lasta huollettavaksi.
Ystäväni vievät minut tasavuosien kunniaksi syömään ylihuomenna,
en yhtään tiedä minne ja mitä. Vähänkö ihanaa! Ihanasti on kyllä nyt muutenkin
ollut kaikkea kivaa menoa ja bilettämistä. Muutama viikko sitten olin entisten
työkavereiden ja nykyisten ystävien kanssa bilettämässä. Bilettämisessä on ihan
parasta etkot, meillä oli tosi mielenkiintoisia keskusteluja. Tai sitten pieni
nousuhumala sai meidät luulemaan juttujamme syvällisiksi ja hauskoiksi ;) Olen oikeasti
niiiin superonnellinen kaikista ystävistäni.
Olen odotellut keski-iän kriisiä, mutta eipä ole pahemmin näkynyt.
Tai sitten kriiseilen muutenkin niin paljon ettei eroa entiseen huomaa… Ainoa
kunnon irtiotto normaalista oli juontajana toimiminen. Eräällä radiokanavalla
on aina perjantaisin juontajan kaverina joku kuuntelija. Hain siihen ja pääsin.
Kokemus oli todella mielenkiintoinen, vähän jänskättäväkin ja siitä jäi kivat
muistot. Onneksi oikea juontaja oli rautainen ammattilainen ja todella mukava
ja kannustava. Ja mitä ilmeisimmin kärsivällinen kun jaksaa tällaisia tunareita
=) Huumorintajumme ei mennyt täysin yksiin, siis TODELLA yllättävää ettei joku
ymmärrä minun loisteliaan nerokasta huumoriani… Esimerkiksi kun hän kysyi miten
perhe suhtautui juontokeikkaan, vastasin rehellisesti että mies kysyi ensin
että miksi ihmeessä. Selitin että halusin poistua omalta mukavuusalueeltani ja
haastaa itseni kokeilemalla jotain täysin uutta. Tähän mies totesi, että olisin
voinut kokeilla ihan vaan vaikka kuntosalia =)) Murkku taas oli mielettömän
kiinnostunut ja innostunut, minkä huomasi hänen kommentistaan: ”Aha.” Typsy kysyi
millä kanavalla ohjelma näkyy (juu, yhtään ei huomaa ettei meillä kotona ehkä kuunnella kovin paljon radiota. Autossa kyllä sitäkin enemmän.). Äitini sanoi etten saa ainakaan
sanoa sukunimeäni. Juontaja otti vähän liian tosissaan kommentit, minusta ne
olivat tosi hauskoja. Ja kun sain kuuntelijalta positiivista palautetta,
totesin että se oli äidiltäni. Seuraavan positiivisen palautteen kohdalla
totesin että sekin oli äidiltä, äiti on vaan vaihtanut nimimerkkiä. Juontaja ei
ihan tajunnut tätäkään…
No jos yhdellä
juontokeikalla pääsee keski-iän kriisistä, niin hyvä niin :) Vai mitäköhän sitä seuraavaksi
keksisi…?? Nimittäin kun rajuinta minussa taitaa nykyään olla lakatut varpaankynnet (siis kuinka säälittävää.... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti