Olen aiemmin harrastanut ratsastusta usean vuoden ajan, nyt
kun minulla ei ole omaa elämää siihen ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta.
Näen kuitenkin välillä unia ratsastamisesta ja haaveena on aloittaa harrastus
joskus yhdessä typsyn kanssa.
Tällä haavaa hevoset eivät siis kuulu elämääni. Tai näin
olen ainakin luullut. Nyt olen alkanut epäilemään, että meillä onkin hevonen.
Tämä tulee mieleen aina kun katson kauppalaskua ja kun eilen täynnä oleva
jääkaappi ammottaa tänään tyhjyyttään. Sitä en ole kyllä tiennyt että hevoset
juovat maitoakin, ja vielä useita litroja päivässä. Ja mielestäni on eettisesti
hieman epäilyttävää, että myös leikkeleet kelpaavat. Koska minä en ainakaan syö
kuin hevonen (I wish…), ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että
omistamme kyseisen eläimen. Toinen vaihtoehto on että meillä asuu urheileva
murrosikäinen poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti