Nyt alkoi muutaman päivän loma, eli työleiri. Sunnuntaina on nimittäin murkun rippijuhlat. Onneksi saa vielä maanantain elpyä juhlista ;) Minä niiiiin tarvitsen lomaa, ja olen selkeästi viettänyt työpaikalla liikaa aikaa. Muruliini työkamu jää lomalle, ja kysyin sitten häneltä milloin hän taas tulee takaisin KOTIIN!! Nyt alan olla todella huolestunut tilastani, oiskohan tähän taas joku lääkitys?? No ei sen puoleen, rippijuhlia järjestäessä koti muistuttaa kyllä vastaavasti työpaikkaa...
Typsy on ollut tämän viikon anoppilassa. Sen kerran kun saimme miehen kanssa olla lauantain ihan kahdestaan, mies todellakin vietti laatuaikaa. Katsoen yksin jalkapalloa KOKO illan. Sunnuntaina sentään kävimme leffassa ja syömässä. Mies aloitti toissapäivänä kesätyöt, johon kuuluu paljon yötyötä, saman katon alla asumisessa on siis pehmeä laskun kausi :)
Nuputtelua
Tämän päivän katastrofi on huomisen hyvä tarina
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
maanantai 4. kesäkuuta 2012
"Mä osaan itekin pakata!"
Murkku lähti tänään viikoksi riparille.
Ilman kalsareita ja sukkia… Unohti sitten sen kassin missä oli alusvaatteita
pois laukusta. Ripari on jossain huitsin nevadassa 5 tunnin ajomatkan päässä,
ihan ei pääse viemään kalsareita hänelle. Yritin ensin saada häntä kysymään
muilta pojilta lainaksi alusvatteita, ei sitten käynyt. Ei käynyt sekään, että
olisi itse sanonut ohjaajille. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin itse soittaa
papille. Pappi lupasi lainata omiaan murkulle, eli murkku ei satavarmasti puhu
minulle loppuvuoteen mitään. (Mikä ei sinällään ole kovinkaan iso muutos
nykyiseen ;) Erittäin mukava pappi oli hän. Ja siis täsmennyksenä että oli
miespappi, murkun ei sentään tarvitse naisten alkkareita pukea ylleen =) Hieman
(paljon) ärsyttää se, että kun eilen yritin auttaa häntä pakkaamisessa, hän oli
ihan tuohtunut siitä koska ”hän kyllä osaa pakata omat kamansa”, Jepjep…
No kohta tämä unohtuu, koska
saamme moneksi päiväksi ystäväperheen kylään. Heillä on kaksi ihanaa pientä
tyttöä, eli tiedossa on hulinaa. Harmillista vaan minulla ei ole kuin yksi lomapäivä,
muuta onneksi mies on lomalla tämän viikon.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Täällä asuu tylsä ja epäreilu äiti
Mieheni on nyt siis 4 vuoden
opiskelun jälkeen valmistunut luokan- ja käsityönopettajaksi. Ja pienillä
lapsilla on tapana (vielä siinä vaiheessa) ihailla opettajia. Tämä pätee myös
tulevaan tokaluokkalaiseemme. Jos hän kysyy jotain ja neuvon eri tavalla kuin
isänsä, saan nykyään AINA vakivastauksen: ”Isi tietää ku isi on opettaja. Mä
kuuntelen vaan isiä. Mä uskon sitten sua kun sä oot opettaja.” Mitäpä tuohon
enää voi sanoa ;)
Typsy on muutenkin nyt täysin
isänsä pauloissa. Jos minä komennan typsyä, (mitä muuten saa nykyään tehdä
PALJON, koska typsyllä on taas joku uhmavaihe), olen tylsä ja epäreilu. Jos
mieheni komentaa typsyä, niin yllätysyllätys, minä olen tylsä ja epäreilu, ei
suinkaan mieheni. Typsy kuulemma menee isin kanssa naimisiin, minun ja isin
pitää erota. Taitaa olla niin, että miehen poissaolo on hieman myöhentänyt
oidipusvaihetta… Täytyy kyllä sanoa, että välillä äitiys on ihan p…..stä ja
tekisi mieli lähteä Timbuktuun. Onneksi kuitenkin aina tulee ilta, jolloin
typsy kaivautuu kainaloon katsomaan Matkaoppaita tai muuta laadukasta
asiaohjelmaa, ja unohdan muuttoaikeet ;)
Eilen oli kahdet ylppärijuhlat, mikä oli tosi kivaa. Kivaa ei vaan
ollut siinä vaiheessa kun piti lähteä ekoihin ja tuli taas kauhea vaatekriisi. Ja
tällä siis kertaa typsylle. Kyllä hän lopulta itkun ja kiukuttelun jälkeen puki
vähän juhlavammat vaatteet päälle, ja minäkin lopetin sen itkemisen ja kiukuttelun.
Ja tietysti taas oli minun syy, kun pilasin hänen vaatesuunnitelmansa. Juhlissa
oli onneksi kaikilla kivaa. Toisessa juhlissa oli veljeni, jota murkku ihailee
yli kaiken, hän oli koko juhlan veljeni varjona. Typsystä taas veljen avovaimo
on I-HA-NA, hän on kaunis, hänellä on ihanat vaatteet, kengät ja kynnet, ihana
ääni ja hän tuoksuukin niiiiiiiiiiin hyvälle. Eli hän on kaikkea muuta kuin
tämä tylsä ja epäreilu äiti on… *huokaus*
Ps. Isi on muuten vielä tosi vahvakin. Tietysti.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Murkkuiän oireita
Tiedättekö mitä tytöille tapahtuu
kun murrosikä alkaa? No tytöillä alkaa tietysti JUOKSU! Näin
vastasi kaverin ala-asteikäinen poika, kun kaveri kuulusteli kokeeseen. Varmaan on sanomattakin selvää, että heillä on koiria =)
tiistai 29. toukokuuta 2012
Pienen ihmisen pienet ärsytykset
Kun on pieni ihminen, pienet asiatkin saavat ärsyyntymään… Aamulla
on AINA kiire kun lähtee töihin. Pitäisi päästä lähtemään ajoissa ennen
pahimpia ruuhkia. Ruuhkassa matka Klaukkalasta Tapiolaan kestää ziljoona tuntia,
ja sitä ei minun hermot kestä. Mikään ei ole pahempaa kuin autoletkassa
köröttely 10 km/h. Siksi kierrän ainakin kotiin tullessa pikku teitä pitkin. Ja
onneksi on ihana työnantaja, joka antaa tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa.
Tänään lähdin ajoissa töihin. En löytänyt (eli en jaksanut
etsiä:) miehen jäljiltä sitä auton avainta jossa on keskuslukitus. No ei
haitannut, otin vara-avaimen, jossa ei ole keskuslukitusta, mutta jolla saa
yhden ovi auki, se riittää. Tai niin luulin. Autossa ei ollut bensaa, no ei
sekään haitannut, Klaukkalan keskustassa muutaman kilometrin päässä on useita tankkausasemia.
Ajoin tankille, jouduin jonottamaan, mutta sekään ei haitannut, koska ei ollut
kiire. Vielä. Ajoin vuorollani tankille
ja menin avaamaan bensatankin luukkua. Joka ei auennut ilman sitä pirun
keskuslukitusavainta! Silloin alkoi ottamaan pannuun. Ankarasti. Kihisten ajoin
kotiin kaivelemaan miehen taskuista avainta, joka onneksi löytyi. Mutta siinä
vaiheessa peli oli jo menetetty….
Tankkaukseen liittyy muutenkin aina jännitysmomentti, koska
toiseen autoon menee bensaa ja toiseen dieseliä. Pitää olla todella tarkkana
että laittaa oikeaa löpöä oikeaan autoon. Ja se vaatii ihan liikaa ajattelua!
Onneksi toisessa autossa bensatankin korkki on kiinni luukussa. Muutaman kerran
on ajamaan lähtiessä korkki jäänyt katolle ja hävinnyt sen siliän tien. Kerran
niin on käynyt pissapojankin korkille. Siis jollekin minun kaverille, ei
TIETENKÄÄN minulle, koska EI KUKAAN voi olla niin dorka ettei opi kerrasta…
Minä olen muutenkin ihan onneton autojen kanssa. Kerran kun
nostin pyyhintä ylös että pääsen raaputtamaan ikkunaa, pyyhkijä jäi käteen.
Paniikki iski saman tien! Paria naapurin ukkoa hätyyttelin auttamaan, mutta he
eivät osanneet (viitsineet) auttaa, kolmas naapurin mies pelasti neidon
pulasta. Auton varaosaliikkeet taas ovat helvetillinen miehinen keksintö joka
on kehitetty pilaamaan naisten mielenterveys ja viemään viimeisetkin
itsekunnioituksen rippeet, siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut. Hyvin ovat ainakin minun kohdalla onnistuneet.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Ulkoilua ja punkkeilua
Yksi ehdoton plussa nykyisessä asuinpaikassa on luonnon
läheisyys. Nyt on tullut ihana uusi reitti lisää, kun kunta on tehnyt pellon
keskelle Vantaanjoen varteen ulkoilureitin joka vie Klaukkalan keskustan
tuntumaan. Ja kyllä, Klaukkalassa on ihan OIKEA keskusta kauppakeskittymineen.
Siellä on jopa kerrostaloja. Ja lampaita kerrostalojen takana, mutta ei siitä
sen enempää…
Itse tykkään samoilla myös lähimetsissä koiran kanssa,
talomme takaa lähtee polkuja metsään. Mutta… Kesällä en viitsi mennä metsään
tappajaeläinten takia. Ja en nyt tarkoita koiraa suurempia eläimiä (vaikka
saankin itseni aina hepulin partaalle jos läheltä kuuluu epämääräisiä
rasahduksia) tai käärmeitä, joita tiedän metsässä olevan, vaan PUNKKEJA. Mä.
vihaan. niitä. Koirasta niitä aina löytyy, meistä ihmisistä ei ole vielä
löytynyt, mutta kaipa se on vaan ajan kysymys. (Ja nyt ei kukaan sitten tule
romuttamaan kuvitelmiani, että pellon laidalla joen varressa punkkeja ei tietenkään
ole…) Siis miksi tuollaisia vaarallisia tauteja levittäviä öttiäisiä pitää
olla?? Ne eivät takuulla ole mikään ravintoketjun osa. Ja ne ovat vielä
pirullisen ovelia, kun ne pureutuvat kohteeseensa, ne puuduttavat paikan ettei
puremaa huomaa. Sen huomaa vasta sitten kun punkille on kasvanut pienen melonin
kokoinen takapää kun se on imenyt uhrinsa kuiviin. YÖK! Koiraraukalta löytyi
kerran punkki korvan sisältä. Eikä taitaisi auttaa vaikka muuttaisi Utsjoelle, punkkien
salajuoni Suomen valloittamiseksi on sujunut tehokkaasti niiden levitessä koko
ajan laajemmalle. Siis kysyn vaan miksei puolustusvoimat ole reagoinut tähän invaasioon???
tiistai 22. toukokuuta 2012
Sänkykriisi
Mies on palannut kotiin, mikä tarkoittaa miehen lisäksi JÄRKYTTÄVÄÄ
tavaramäärää! Neljän vuoden aikana yksiöönkin kerkiää kerääntyä tavaraa, kaikkea
astioista sohvaan… Meillä on siis kotona aivan hirveä kaaos, kun yritetään
(epätoivoisesti) mahduttaa yksiötä meille. Se hyvä puoli tässä on, että on
joutunut laittamaan kierrätykseen todella paljon vanhaa tavaraa. Huutonetissä
on esim. lastensänky myynnissä. Tosin en uskalla edes ajatella mitä
mies on taas ”siivonnut”, viimeksi kun muutettiin tähän nykyiseen asuntoon, muuton yhteydessä oli ”siivottu”
minun käsilaukkuja! Siis niin kardinaalimunaus ettei pahemmasta väliä! Ja
sanomattakin on selvää, että käyn edelleen psykiatrilla hoidattamassa traumaani
tietyn vaaleanpunaisen käsilaukun ”siivoamisesta”.
Murkku sai itselleen miehen opiskelijakämpässä olleen hieman
leveämmän sängyn. Mihin ei muuten todellakaan ole kenelläkään naikkosella
asiaa ennen kuin murkku on 30-vuotias. Jos vielä silloinkaan. Typsy taas sai
murkun vanhan sängyn, typsy oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mutta… Kun
typsy sai sänkynsä eilen, KAIKKI oli huonosti. Siis ziisus mikä valitusvirsi
alkoi! ”Nää lakanat ja tyynyliina on ihan rumia, ne pitää vaihtaa huomenna! Tää
tyyny on ihan huano! Tää patja on ihan kauheen kova, ei tässä pysty nukkumaan!
Miks tää uus peitto ei ole viilee??!!” (…peitto ja tyyny viskataan nurkkaan…
hetken kuluttua tyyny on jotenkin kummasti kuitenkin eksynyt pään alle ja
peitto päälle…) ”Siis tää peitto ei ees lämmitä, tää on ihan huano!!!” Taisi
kuitenkin tulla vähän ikävä vanhaa, turvallista ja pientä sänkyä =) Tai sitten
me vanhemmat vaan ollaan niiiiiiiin huonoja tässäkin ;)
Sänky myynnissä. Siis tuo isompi =) |
torstai 17. toukokuuta 2012
Erään aikakauden loppu
Murkku pilasi minun ja isänsä
elämän. Se itsekäs nulikka nimittäin halusi lopettaa amerikkalaisen jalkapallon
pelaamisen! Eikä yhtään ajatellut meidän tunteita, snift… Sinne meni NFL
ziljoonat ja meidän eläkeasunto Epsanjassa.
Oli hän siitä puhunut jo jonkun
aikaa, mistään päähänpistosta ei ollut kyse. Yritimme kaikin tavoin kannustaa
(painostaa…?) jatkamaan, mutta kun ei niin ei. Pakottaakaan ei voi. Tai voisi,
mutta se ei olisi kenellekään kivaa. Ja ehkä näin innostus joskus vielä iskee
uudestaan kun ei ole tarvinnut (ainakaan aina :) mennä pakotettuna
harrastamaan. Valkutkin olivat ihanan ymmärtäväisiä ja jättivät oven auki jos
hän haluaa palata.
Oli oikeasti aika iso ylläri että
kuinka haikea ja surullinen olo itselle tuli. Tuntui että me vanhemmatkin
kuuluimme ”Roosters-perheeseen”, ja yhteishenki vanhempien keskuudessa oli
hyvä. Eikä kentän laidalla ollut ikinä huutavia ja räyhääviä valmentajia, he
saivat nuorten kunnioituksen ja panostuksen ihan muilla keinoin.
Vaikka olen monesti kironnut kun
on joutunut suoraan töistä ajamaan tuhatta ja sataa kotiin hakemaan lapset ja
syödä autossa matkalla harkkoihin, niin nyt on piru vie sitäkin ikävä! Ja on
ikävä hyödynnettyä harkka-aikaa. Oli ihanaa käydä koiran kanssa kävelyllä muuallakin
kuin miljoonaan kertaan kolutuilla tutuilla teillä. Tai käydä typsyn kanssa
Mäkelänrinteen uimakeskuksessa uimassa tai lähellä olevissa leikkipuistoissa,
syömässä gourmetateria idyllisessä ja rauhaa huokuvassa ympäristössä (Pasilan
aseman Hesessä), jutella muiden vanhempien kanssa tai vain istua hiljaa
paikoillaan ja seurata harkkoja. Niin suruinen, niin suruinen olen ma.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Hyvää äitienpäivää
Minun suloinen typsyni ole herännyt ennen minua ja tehnyt
minulle kaksi voileipää. Korostan tässä kohdin sanaa VOI koska ne oli todella
antaumuksella voideltu (onneksi sentään margariinilla =) Lisäksi hän oli tehnyt
minulle koulussa lahjan, kuva siitä on alhaalla. Kuka arvaa ekana mikä se on? Siinä on käytetty naulojen lyömiseen sitä ”saharaa”, mistä typsy pari päivää sitten tohkeissaan kertoi =) Kortissa oli teksti, josta en oikein tiedä
ilahdunko vai rupeanko itkemään: ”Rakastan sua koska raivoat. Parasta sinussa on
kun pelaat. Toivon että sä tuut joskus mun kanssa puistoon. Hyvää päivää.” Siis
joka ikisestä lauseesta (paitsi ”hyvää päivää”) syyllistyn! Ja for the record,
en minä raivoa, typsy kokee että hänelle raivotaan jos sanoo tiukasti. Mitä
joutuu nykyään tekemään aika usein, ilmassa on kevätväsymystä ja armotonta
kiukuttelua joka asiasta. Ja tällä kertaa siis typsyllä.
Murkku ja mies ovat todella panostaneet äitienpäivään,
murkku nukkuu ja mies on Raumalla. No miehellä on hyvä syy olla siellä, eilen
oli valmistujaisjuhla ja huomenna on kypsyyskoe. Riippuu vähän mitä kypsyyttä
siinä mitataan, että läpäiseekö mies sen =) Minun neljän vuoden yh-arki on siis
OHI! Ja saas nähdä onko tämä avioliittokin kohta ohi kun asutaankin taas koko ajan
saman katon alla ;) Meidän piti myös mennä viikonlopuksi Köyliöön, mutten ole
vielä siinä kunnossa että olisin jaksanut lähteä.
Loppupäivän suunnitelmat ovatkin sitten selvät, ensin kierin
tuhkassa ja sitten menen hukuttamaan itseni vessanpönttöön, sen jälkeen menen
pelaamaan ja leikkipuistoon typsyn kanssa =)
Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille ja mummeille
<3
torstai 10. toukokuuta 2012
Huonoja oloja ja hyviä tuureja
Taas on näemmä tullut vähän taukoa kirjoittamisessa. Kun ei
ole hyvä olo, ajatus ei kulje. Siis niinkään vähää kuin yleensä, eli miinuksen
puolelle mennään. Iski tulehdus huonoine oloineen ja sahaavine kuumeineen, nyt
on vielä useampi päivä syötävä 2 eri antibioottia. Tänään piti olla eka
työpäivä, uusi yritys maanantaina =)
Tänään manasin naamakirjassa että kun on vähän parempi olo
niin alkaa tylsistyä. Ne osoittautuivat viimeiseksi kuuluisiksi sanoiksi,
samaan tyyliin kuin ”onpas lihavalla sedällä ruma mopo ja nahkaliivi”. Nimittäin tylsyys loppui äkkiä kun typsy tuli
koulusta, silmän alunen mustana ja ruhjeilla ja maha kipeänä. Oli juossut
kaverin kanssa, jalat olivat sotkeutuneet ja molemmat olivat kaatuneet, typsy
suoraan eteen päin. Typsyn kertoman mukaan hän "nukahti hetkeksi ja näki
unia, sitten ope herätti". Meille ei oltu ilmoitettu koulusta mitään, opettaja
ei varmaan ollut tajunnut että typsy oli mennyt hetkeksi tajuttomaksi. Käytiin
tietysti lääkärillä, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä.
Täytyy taas kehua paikallisia terveysasemia, hienosti
päästiin lähimpään heti näyttämään typsyä ja kun sieltä mentiin kirkonkylään,
ei sielläkään tarvinnut kauaa odottaa. Eilen kyllä kirosin rankasti kun menin
laboratorioon klo 8, sisällä oli nro 2, sama numero oli edelleen kun lähdin 20
minuuttia myöhemmin. Minulla oli nro 25... Lähdin minut leikanneeseen
sairaalaan ja takuulla säästin aikaa. Kärsivällisyys(kään) ei ole hyveeni =)
Automatkalla typsy kirvoitti taas hyvät (tukahdetut) naurut
kun selitti tohkeissaan, että hän oli koulussa lyönyt nauloja saharalla =) On
kuulemma tehnyt äitienpäivälahjaa, odotan TODELLA mielenkiinnolla mitä sieltä
tulee ;)
tiistai 1. toukokuuta 2012
Keski-iän merkkejä ilmassa
Olen huolestuneena laittanut merkille selviä keski-iän merkkejä
itsessäni. Oiskohan niihinkin joku lääkitys? ;)
Vaikka voisi aamulla nukkua pitkään, herään puoli kasilta
(viimeistään).
Kun sitten nousee ylös, ei se tapahdukaan hyppäämällä reippaasti ja
iloisesti sängystä, selkää pitää ensin herätellä.
Käännän radiokanavaa vaikka olisi kuinka hyvä biisi soimassa, että
kuulen uutiset.
ISKELMÄradiosta tulee itse asiassa tosi hyvää musiikkia ja ohjelmaa
(juu tiedän, tämä on TOSI paha!).
Olen harkinnut että pitäisi mennä marja- ja sienimetsään keräämään
luonnon satoa. ONNEKSI tämä on sentään jäänyt harkinnan asteelle! Vielä…
Haaveilen melkein (HUOM! MELKEIN!) enemmän pikku kasvimaasta kuin
ihanista kengistä ja laukuista.
Typsyni on kysynyt mm. onko minun lapsuudessani ollut paperia,
leluja ja sähköä. Olen traumatisoinut hänet kertomalla C-kaseteista,
tavallisista puhelimista ja telkkarin kahdesta kanavasta.
Hiuksia ei värjää sen takia että haluaa kivan värin ja kiillon
niihin, vaan sen takia että pitää piilottaa ekat harmaat jouhet. Ja kun puhun
jouhista, tarkoitan nimeen omaan niitä. Niistä olisi moni hevonenkin
kateellinen.
Työterveyshuolto on kutsunut ensimmäiseen ikälopputarkastukseen.
Sen sijaan että aika menisi omiin harrastuksiin, aika menee
siihen että kuskaat lapsia harrastuksiin.
Ruoka ja nukkuminen nousevat koko ajan ylemmäs elämän pikku
nautintojen ranking-listalla.
Lomakohdetta ei valitse sen mukaan missä on kovimmat bailut
vaan sen mukaan että kohteessa on oikeastikin jotain nähtävyyksiä. Hotellia ei
valitse sen mukaan että se on lähellä menomestoja vaan sen mukaan että siinä
ilmastointi eivätkä kadun äänet häiritse unta.
Missit ja uudet artistit eivät ole ihastuksen ja ihailun
kohde, vaan lapsia. Jotka siis kirjaimellisesti voisivat olla omia.
Keskustelee miehensä kanssa siitä kun ensimmäinen lapsi muutaman
vuoden kuluttua lentää pesästä. Ja tämä menee vielä pahemmaksi, keskustelee
miehensä kanssa mitä sitten tehdään kun jäädään eläkkeelle. (Sikäli mikäli
silloin enää on mitään vanhuuseläkettä…)
Ja ennen kaikkea saa itsensä aina vaan useammin kiinni
aloittamassa lausetta näillä kirotuilla sanoilla: ”Kun mä olin nuori, niin….”
Keski-ikäisyyden
virallinen määritelmä:
Sen
sijaan että kampaat hiuksesi, ryhdyt “järjestelemään” niitä.
-Herbert I. Kavet-
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Kohduton vaan ei lohduton =))
Enpä olekaan vähään aikaan päivittänyt blögiä, ollut kaikkea
muuta. Kuten pääsiäisen viettoa, yrjötautia koko perheellä (pikkuisen räjähtävä
startti tuli kesää vasten painonpudotukseen, en silti suosittele tätä luonnon
detox-kuuria kellekään ;) ja ennen kaikkea oli THE leikkaus. Nyt minusta sitten
tuli se maho lehmä. Minulla piti olla kohdunpoistoleikkaus jo joulukuussa,
mutta se peruuntui flunssan ja astman takia. Silloin kipuilin asian suhteen enemmänkin,
mutta nyt oloni oli täydellisen rauhallinen, halusin leikkaukseen ja tuli
varmuus että kolmatta lasta en enää halua. Nyt on kohtu kirjaimellisesti
halkaistu, viipaloitu ja otettu ulos =) Ja hyvä niin! En varmaan vielä edes
täysin tajua kuinka paljon tämä helpottaa elämääni. Ainoa huono puoli on se,
että jos työpaikalla tulee irtisanomisia, voi olla vähän vaikeampaa vakuuttaa työnantaja
siitä että on raskaana, että olisi irtisanomisilta turvassa… ;)
En ole paljoakaan ollut sairaalassa, ja täytyy sanoa että on se
kyllä mielenkiintoinen maailma. Hoitohenkilökunta oli superystävällistä, ja
kaikki meni hienosti. Huoneessani oli kolme muuta naista, ja kolme erilaista
leikkaustapaa poistaa kohtu. Yksi naisista kotiutui pian tuloni jälkeen,
molemmat kädet kipsissä. Ja kyllä, hän siis oli naistentautien vuodeosastolla
operaation takia, mutta sattui yöllä pyörtymään vessassa jolloin toisesta
kädestä murtui ranne ja toisesta sormi, lopputuloksena leikkauksen lisäksi siis
molemmat kädet kipsissä. Siis vitsi mikä tuuri! Hänen ei paljon kannata pelata
lottoa, joutuu vielä maksamaan voittopotit.
Minulta kysyttiin heti mitä on tehty ja miten. Toinen vieruskaverini
kertoi että on seurustellut miehensä kanssa 6 vuotta, mutta ”kunnolla” vuoden
koska mies jätti vuosi sitten ”tämän jutun” takia perheensä. Mies oli hänen esimiehensä.
Siis onko sairaaloissa joku ihan oma etikettinsä ja koodisto puhua? Itse en
heti ensimmäisenä ehkä tuollaisia asioita kertoisi. Enkä utelisi toisen
sairaushistoriaa. Mikään ei ole muutenkaan siellä yksityistä, lääkärikierron
aikana kuulee halusi tai ei toisenkin asiat. Myös kun vieruskaverin luona kävi
sosiaalityöntekijä, tulot ja menot tulivat minullekin selväksi. Siitä käynnistä
tuli minulle(kin) paha mieli. Mitä tekee ihminen joka on sairas ja täysin
rahaton, ja lääkkeitä pitäisi ostaa? Ja ruokaa. Sossusta hän ei ollut apua
saanut. Sairaalan sossu jäi selvittelemään asiaa. Lähtiessäni palasin vielä ja
annoin tädille 20 euroa. Ensin en uskaltanut koska hän olisi voinut ottaa sen
loukkauksena. Ei onneksi ottanut, sanoin että sitten kun hän saa rahaa auttaa jota kuta muuta tai antaa hyväntekeväisyyteen. Kaikennäköisiä
ihmiskohtaloita sitä kerkiää kohtaamaan parin päivän aikana.
Näitä ei tule ikävä!!!! Never again, pikkuisen vapaa olo! |
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Äidin oma pikku läski
Mä. En. Kestä. Typsy on menossa kesällä kunnan järjestämälle 4
päivän leirille, jossa yövytään. Tämän minä kestän, joten kuten. Mietityttää
vaan että näinköhän leiri onnistuu ilman suurempia itkuja. Ja typsyllekin voi
tulla kova ikävä ;) Hän on nyt puhunut leiristä jo pari kuukautta, on käyty
siis pienimuotoinen uuvutustaistelu, jonka siis hävisin =) Onneksi leiri on samassa kunnassa,
jos ikävä käy liian kovaksi. Eikä leiriä ole hinnalla pilattu, täysylläpitoineen,
yöpymisineen, ohjelmineen, materiaaleineen (askartelupaskartelu) ja matkoineen
hinta on vain 90 euroa.
Sitä minä en kestä että typsy meni innoissaan kokeilemaan bikinejä
kesän uintia varten. Tuomio oli kova: ”en mä voi näissä mennä kun mun maha
näyttää isolta”. Siis ihan oikeasti, typsy on 7-vuotias, ei kiva! Eikä todellakaan
ole lihava. Minä olen varonut puheitani laihduttamisesta ja muusta painoon
liittyvästä, vaikka itse niiden asioiden kanssa tuskailen. Mistä nämä ulkonäköpaineet
tulevat tuon ikäiselle? Koulusta?
Murkulla ei näitä ongelmia ole, murkku peilailee itseään
tyytyväisenä ja suorastaan itseriittoisena =) Eikä hän ole pienenäkään ollut
muuta kuin tyytyväinen itseensä. Onko tämä oikeasti sukupuoleen sidottu asia?
Vastustan!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Ortoreksinen pappi manasi pahoja henkiä
Typsyn koulussa oli käynyt perjantaina ortodoksipappi. Tosin
ensimmäisellä kerralla hengästyttävää ja kiihkeää selostusta puolikorvalla
kuunnellessa sai suurin piirtein sellaisen käsityksen, että koulussa on käynyt
ortoreksinen pappi, joka on kaavussa tehnyt käsimerkkejä rap-artistien tyyliin
manatessaan pahoja henkiä lapsista.
No ihan näin ei sentään ollut käynyt (sen esityksen minäkin olisin
kyllä halunnut nähdä!). Koulussa oli käynyt siis ortodoksipappi (typsyn mukaan
ortoroksi =), joka oli siunannut lasten koristelemat pajunvitsat käsimerkkejä
käyttäen. Kaunis ajatus ja so far so good… Mutta sitten pappi oli päässyt samoille
linjoille arkkipiispa Leon kanssa, jonka mielestä virpominen on kerjäämistä ja
Mikkelin ortodoksisen srk:n kirkkoherran Johannes Hätisen kanssa, jonka
mielestä virpominen on kerjäämistä jos sen tekee noidaksi pukeutuneena. Koulussa
ollut pappi ei puhunut varsinaisesti kerjäämisestä, vaan että noidaksi ei saisi
pukeutua, koska noidassa on paha henki. Opettaja oli tilaisuuden jälkeen ihan fiksusti
selittänyt, että ortodoksit saavat noudattaa omia perinteitään ja olla
pukeutumatta noidaksi, me noudatamme omiamme.
On totta, että virpominen ei enää täytä sille alun perin
asetettua tavoitetta, joka on itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen
liittyvä siunaus. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin
virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Mutta entä
sitten jos ortodoksinen virpomisperinne ja länsisuomalainen pääsiäisnoitaperinne
ovat vähän sekoittuneet, kukaan ei ole touhussa vahingoittunut. Me käymme
typsyn kanssa muutamilla tutuilla viemässä vitsat, tuntemattomien ovien takana
emme käy. Ja siitä tuskin on haittaa kenellekään. (Kukaan ei ainakaan kehtaa tunnustaa koska
olemme kavereita =) Eli huomenna menemme virpomaan ja typsy pukeutuu noidaksi, tai
kissaksi, ei se ole niin nokonuukaa. Minä olen jo sen verran noita-akka, etten
tarvitse kostyymiä. Ainakin jos mieheltä kysytään ;)
torstai 29. maaliskuuta 2012
Hyviä ja ei niin hyviä lasten kirjoja
Typsy tykkää lukea, toisin kuin veljensä. Tai velikin lukee,
nimittäin Aku Ankkoja. Toivoa kuitenkin ehkä murkun kanssa on, koska mieskin on
lukemisen suhteen myöhäisherännäinen. Hän ymmärsi kirjojen maailman koukuttavuuden
vasta tavattuaan minut. Itseni lisäksi toin siis tämän(kin) ihanan asian hänen
elämäänsä ;) Itse en enää jaksa lukea kirjoja kuin harvakseltaan. Tai jaksaisin
kyllä, ja nykyään olisi jo aikaakin, mutta kun en voi. Nimittäin jos luen hyvää
kirjaa nukkumaan mennessä, en kerta kaikkiaan pysty lopettamaan sitä. Ja
yhdeltä yöllä nukahtaminen on pikkusen huono asia kun pitää herätä puoli kuusi
aamulla töihin. (Mihin voin muuten reklamoida
noin aikaisista herätyksistä? Kuluttaja-asiamiehelle? Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?
Äidille? Eläinsuojeluvalvojalle?) Onneksi saan tehdä pari etätyöpäivää
viikossa, jolloin saan nukkua puolitoista tuntia pidempään! Jos taas luen
kirjoja päivällä tai illalla, tulen vihaiseksi jos minut keskeytetään, ja se taas
ei ole reilua lapsille. Eikä miehelle. Eikä naapureille. Eikä koiralle. Eikä
lehtimyyjille (muuthan eivät minulle soittele. Paitsi äiti.)
Viimeksi typsyyn ja minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen kaksi
kirjaa, ”Hurraa Helsinki! ikioma kaupunki” ja ”Riikinkukkotyttö”. "Hurraa
Helsinki" on laadukas kuvakirja, jossa on myös paljon mielenkiintoista informaatiota
aikuisellekin. Kirja on tehty sen kunniaksi, että Helsinki on tänä vuonna
designpääkaupunki. Kirjassa on myös juoni, joka taas oli typsyn mieleen. Kirjassa
kerrottiin hieman myös Arabianrannasta, mehän olemme leikitelleet ajatuksella
että muuttaisimme esim. juuri Arabianrantaan (emme kuitenkaan sitä tässä
vaiheessa tee).
"Riikinkukkotyttö" taas kertoo 7-vuotiaasta tytöstä, joka asuu
Tansaniassa. Kirjassa oli kauniita valokuvia, jotka tukivat hyvin tekstiä. Itse
pidin siitä, että kirjassa ei todellakaan kauhisteltu oloja tai naisten asemaa,
vaan kirja keskittyi arjen kuvaamiseen eikä moralisointiin. Ja hyvää oli myös
se, että kirjassa kerrotaan aivan tavallisesta perheestä, joka ei ole köyhä
eikä rikas. Erittäin mielenkiintoinen ja asiallinen tietopaketti upposi
typsyynkin.
Typsyyn on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen myös ”Yrmy ja Ärmätti”,
sen on joutunut lainaamaan kirjastosta useasti. Onneksi typsy osaa jo lukea
itse, ettei tätä tarvitse lukea hänelle. Minä voin lukea rimpressasatuja ja
tietokirjoja hänelle, kasvava nuori nainen tarvitsee kumpiakin. Ja typsyllekin
ne tekevät ihan hyvää. Kirjassa on liikaa kärttyisyyttä ja eritteitä, minä sain
kiitos vaan synnytyksissä eritteistä ihan tarpeeksi loppuelämäkseni… Onneksi
kirjassa on myös tarina siitä miten kaksi yksinäistä ja hyljeksittyä sielua löytävät
toisensa ja saavat kokea ystävyyden.
Typsyyn tehoaa edelleen myös pieruhuumori. Ja siis minuahan se ei naurata
yhtään, koska se on niin vulgaaria ja me intellektuellit ihmiset emme katso
moista roskaa. (Kirjotinks mä noi vaikeet sanat oikein?) Lajinsa huippua
edustavat ”Jurassic fartit”, joita on (onneksi =) tehty useita pätkiä. En
suosittele yli 7-vuotiaille. Paitsi itselleni.
Aarteeni, mummilta saatu lahjaksi v. 1975 (En kyllä tajua miten mummi tiesi että tyttö on tulossa ja minun nimenkin, koska en TIETYSTI ollut syntynyt vielä tuolloin. Ihan vaan täsmennyksenä jos joku luulee että olisin muka noin vanha. Ja se Ikälopputarkastus -kirjoitus oli minun kaverista tehty.) |
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Loogista päättelyä
Ystäväni on töissä iltapäiväkerhossa, jossa on pieniä koululaisia.
Hänellä on aina ihania tarinoita kerrottavanaan. Nyt pojat olivat kerhossa
miettineet mitä eroa on tytöillä ja pojilla. Ystäväni odotti hieman
kauhunsekaisin tuntein vastausta. Vastaus olikin hyvin luonnollinen ja täysin
järkeenkäypä, poikien pohdinnan tuloksena oli, että nainen on NISÄKÄS ja mies
MUNAKAS. No höh, mitäpä muutakaan! Yksi 7 v. tyttö taasen kertoi katsovansa
täydellisiä naisia, vaikka se tulee niin myöhään (eikä minusta muutenkaan ole
lastenohjelma, mutta minä olenkin vähän rajoittunut =), koska ”aikataulut on
kuule ollut nyt päässä vähän sekaisin, kun AIVOTOIMISTO on vähä niinku sekasin!”
No ymmärtäähän sen hyvänen aika, eihän sille sitten mitään voi ;)
Lapset ovat kyllä niin ihania, vaikka ne onkin julmetun rasittavia
välillä (usein), kyllä niiden kanssa saa nauraa. Ja niillekin vähän nauraa,
salaa. Kuten kun typsy tanssii (yrittää tanssia) streetiä hirrrrrveen tosissaan
ja omasta mielestään tosi hienosti. Tietysti kehun häntä, vaikka esitys on
lähinnä huvittava ja joudun pidättelemään naurua. Tai kun typsy kertoi tohkeissaan
että punkkarit jakoivat koulussa nameja. Hän siis tarkoitti penkkarinameja =)
Lopuksi pikku pääsiäiskevennys... Ei ihme että lasten jutut naurattaa minua, kun olen itse niiiiiin julmetun lapsellinen ;)
Lopuksi pikku pääsiäiskevennys... Ei ihme että lasten jutut naurattaa minua, kun olen itse niiiiiin julmetun lapsellinen ;)
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Vanhempainpakkaus murkun vanhemmalle
Vuoden Mutsi -blogissa oli hauska juttu kirjoittajien kehittämästä
äitiyspakkauksesta, jonka saattaa voittaa itselleen. Siitä sain kimmokkeen
miettiä vanhempainpakkauksen sisältöä murkun äidille tai isille, mielestäni
sellainenkin pakkaus pitäisi ehdottomasti olla. Blogin kirjoittajat ovat myös juuri
julkaisseet ”Vuoden mutsi” –kirjan, joka on kaikkea muuta kuin vaaleanpunaista
höttöntöttöä vauva-ajasta. Vaikkei siinä hötössäkään mitään pahaa ole, itse
taisin siinä lillua typsyn synnyttyä =) Olen kerinnyt kirjaa vasta silmäillä,
mutta alku on lupaava, suosittelen. Kirjoittajilla on myös omat huippuhauskat
blogit: Salamatkustaja ja Project Mama. Vaikken aina ole samaa mieltä
blogikirjoitusten kanssa, nautin silti/siksi kirjoittajien huumorista ja
taidosta käyttää kieltä.
Mutta sitten itse asiaan, vanhempainpakkauksen sisältö murkun vanhemmalle:
- alkometri ja pissatestejä. Niitä käytettäisiin siis murkulle, ei
äidille (isille voi joskus käyttää, jos tarve vaatii ;) Ja varsinkin silloin
niitä käytettäisiin jos murkku sanoo, että "mitään en oo ottanut". Tätä
kuulee harvemmin, koska siinä pitää sanoa kokonainen lause.
- robotti, johon on tallennettu tiettyjä pyyntöjä (käskyjä), esim.
"pistä takki naulakkoon", "nyt syömään", "siivoa
huoneesi" jne. Kolmannen huomautuksen jälkeen alkaisi soimaan nonstopina Matin
ja Tepon koko tuotanto niin kauan kunnes pyydetty toiminto on tehty (toimii
muuten isillekin).
- lahjakortti murkulle ja vanhemmalle (huom! myös isille, koska karvanaamakin
kaipaa hoitoa) kosmetologille + naaman ehostusrasvat (äidin kohdalla mikään
rasva ei kyllä enää tehoa, mutta äidillekin tämä illuusion takia)
- vanhemmille matkalahjakortti Roomaan, jonka voisi ottaa käyttöön
heti kun siltä tuntuu. Pakko kai tässä olisi olla paluulippukin.
- kortsuja. Ja nämäkin siis taas murkulle, ei vanhemmalle...
(Sinkkuvanhempikin voisi varastosta tarvittaessa lainata =)
- punkkupullo. Ja tämä siis vanhemmille (meidän tapauksessa isille,
äidille karpaloronkelo =), ei tod murkulle. Tai oikeastaan viinikellari, koska rauhoittavalle siemaukselle
(pullolliselle) tulee tarvetta. Usein.
- autonkuljettaja, joka kuljettaisi murkun harrastuksiin,
keskustaan ja leffaan. Ja tarvittaessa äidin ja/tai isin tuulettumaan
kavereiden kanssa.
- murkku-suomi sanakirja. Lyhyen version olen jo laatinut typsyn
tulevaa murkkuikää silmällä pitäen
- mute-toiminto, kun murkku alkaa angstaamaan murkun voisi
hiljentää (tätä voisi käyttää tarvittaessa myös isiinkiin)
- ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: POHJATON LOMPAKKO. Lisäisin
sanontaan ”pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet” vielä
”pienet lapset isot kulut, isot lapset vielä isommat kulut”.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Keski-ikäisten neuvolakäynti
Olin tänään ikälopputarkastuksessa, eli työterveyshuollon 40 v.
ikäkausitarkastuksessa. Siis IKÄKAUSItarkastus, voi itku. Nyt olen takuulla
virallisestikin vanha.
Mielestäni nämä tarkastukset ovat vähän niin kuin neuvolakäyntejä
keski-ikäisille (ja vielä vanhemmille eli seniori-ikälopuille). Onneksi ei ole
omaa neuvolakorttia, ettei tarvitse nähdä mitä sinne on kirjattu. Varmaankin se
olisi jotain tähän tyyliin:
”Terveydenhoitajan tarkastus: 40 v. nainen. Asiakas ei ole ihan pysynyt
painokäyrällä, aika pahasti ollaan plussan puolella. Jätettävä ruokavaliosta
herkut pois ja syötävä enemmän kasvissoseita. Pituuskäyrä tasainen. Kehitys
jäänyt hieman jälkeen ikätasoon nähden. Ottaa kuitenkin hyvin kontaktia ja on
iloinen (toim. huom.: ”hymyile niin ne luulee että tajusit”). On ymmärtävinään
mistä puhutaan. Näkö hieman heikentynyt, oman kertomansa mukaan joutunut ostamaan
Tiimarista + lasit heti 40 v. täytettyään. Myös kuulo hieman heikentynyt, mutta
kyse saattaa olla valikoivasta kuulosta. Kertoo että on usein kiukku- ja uhmakohtauksia. Ehdotettu palkitsemistaulun käyttämistä. Kun on ollut koko päivän kiukuttelematta, saa tarran. Kun tarroja on kertynyt 20, saa palkinnon, esim. uuden laukun, hajuveden tai baari-illan kavereiden kanssa. Asiakas nukkuu liian vähän, varataan aika
unikouluun. AUDIT-pisteitä sai vain 4, eli selvästikin valehtelee alkoholin
käytöstään, varataan kontrolliaika kuukauden päähän. ”
torstai 22. maaliskuuta 2012
Omituisia puuhia
Olen hieman huolissani itsestäni, koska olen omituisen
aktivoitunut sellaisiin puuhiin, mitä kunnon vanhemmat kai tekevät. Syksyllä
lupauduin menemään ekaluokkalaisten vanhempien toimikuntaan (olin varmasti
syyntakeettomassa tilassa!), ja sen puitteissa menin yhtenä iltana väsäämään
lapsille jotain joulupussseja. Mutta sen kerran kun raahaudun paikalle, muut
olivatkin tulleet etuajassa ja tehneet kaikki pussukat! En oikein tiedä olinko
harmistunut vai tyytyväinen...
Sunnuntaina koulussa oli vanhempainyhdistyksen Hulabaloo
–tapahtuma 1-3 -luokkalaisille. (Tähän yhdistykseen en sentään kuulu, silloin
pitäisi jo kutsua valkotakkiset paikalle.) Tein porkkanakakkua kahvilaan
myyntiin, on muuten parasta porkkakakkua mitä olen maistanut vaikka nyt
itsekehu haiseekin (suorastaan lemuaa). Kevyttä se ei kyllä todellakaan ole,
mutta pakko kai sen olla edes terveellistä kun siinä on porkkanaa? Lisäksi
menin siivoamaan (!!!!!!) tapahtuman jälkiä. Siis WTF?? Onko tähänkin tilaan
olemassa lääkitys?? Voisiko joku tehdä intervention ja vähän
sassiin???!!! Muuten löydän kohta itseni organisoimassa sukka- tai
vessapaperimyyntiä.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
4 syytä kilahtaa murkulle
4 syytä kilahtaa murkulle kun tulee väsyneenä töistä kotiin:
Kilahdus nro 1:
(Tunnustan, nuo susirumat Kuomat ovat minun… Vähän (paljon)
kyllä
hävettää, mutta ne ovat kovilla pakkasilla todella lämpimät.
Pakkasellakin kun on
pakko ulkoilla kun on koiruus.)
|
Kilahdus nro 2:
Ja takin laittamisesta naulakkoon ei ole sanottu kuin noin
ziljoona kertaa…
|
Kilahdus nro 3:
(Oikeudenmukaisuuden nimissä on sanottava,
että saattaa olla
typsynkin jäljiltä.)
|
Ja Jackpot! Kilahdus nro 4:
Ja murkku on siis siivonnut huoneensa viikonloppuna, siinä
ei
kauaa nokka tuhise kun huone on taas tämän näköinen…
Miten voi olla niin vaikeaa että petaisi edes sängyn??
|
Kyllä mä silti ajattelin pitää sen <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)