sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ostoksilla murkun kanssa, jippii

Olin isossa ostoskeskuksessa 15-vuotiaani poikani kanssa etsimässä hänelle talvikenkiä ja –takkia, tarvitseeko sanoa enempää? Että voi olla vaikeaa vaatteiden löytyminen, jos olisin vielä kerrankin kuullut ”ihan hirvee” tai ”en käytä, jonku pitäs maksaa että käyttäsin”, olisin jättänyt pojan Selloon ja ottanut äkkilähdön vaikka Rhodokselle. Ja varsinkin talvikengät olivat NIIIIIIIIIIIIIIN hankalat löytää, koska nykynuoret eivät käytä talvikenkiä, samoja kenkiä pidettäisiin kesät talvet. Ennen kyllä käytettiin talvikenkiä muttei pipoja, nyt on päinvastoin ja pipoja pidetään kesälläkin. Aika usein tilaamme ulkomailta vaatteita, mutta netistäkään ei nyt hyviä kenkiä löytynyt. Arvata saattaa että kun tietyn merkkiset mieleiset talvikengät viimein löytyivät, tämä mamma ei ihan halvalla päässyt. Mutta siinä vaiheessa oli ihan sama mitä kengät maksoivat… (Taisi olla murkun taktiikkaa, ensin ajaa minut hulluuden partaalle eikä edes katso kunnolla vaatteita, ja kun näkee että alan olla kypsä noukittavaksi, iskee.)

Emme ole kauheasti käyneet Sellossa, joten emme muutenkaan löytäneet sieltä mitään. Ja se on Sellon suunnittelijoiden moka, eikä minun vikani. Esim. apteekkia ei löytynyt, onneksi kotipaikkakunnan apteekki oli vielä auki että saatiin pojalle ostettua antibiootit. Ja kysyn vaan että missä olivat kunnon taulut joissa on liikkeet jaoteltu ja joissa näkyy selvästi niiden sijainti? Kosketusnäytöllinen opastintaulu on ihan p**seestä! Jos sen saa toimimaan (useimmiten ei saa), ei siitä kuitenkaan tajua mitään. Kun sen avulla yrittää löytää liikkeen, on toisella puolella kauppakeskusta kuin pitäisi. (Ja sehän ei ole minun suunnistustaitojen vika, vaan sen typerän taulun!) Saati sitten kun yrittää etsiä pankkiautomaattia katsoakseen onko ryöstöhintaisten ostosten jälkeen enää rahaa jäljellä edes makaroneihin, eihän sieltä löydy automaattejakaan! Siis WTF? Lopuksi sitten ei tietysti löydetä autoa, koska joku idiootti (poika) ei katsonut mihin väliin sen jätimme. Ja kun se parkkihalli ei olekaan kuin pienen kaupungin kokoinen. Tuokin on suunnittelijoiden salajuoni, jolla yritetään palauttaa lannistuneet ja uupuneet asiakkaat takaisin ostoshelvettiin, vaikeeta on lähteä poiskaan kun ei autoa löydy. Parasta on se, että tytölle pitää vielä löytää talvikengät, joten eikun ensi viikonloppuna koko hauskuus uusiksi!


Automatkat murkun kanssa olivat ihan kivoja, oli aikaa jutella. Varsinkin sen jälkeen kun päästiin syömään. Koska murkkuhan halusi vain ja ainoastaan  McDonaldsiin, ja kaksi arvausta löydettiinkö sellaista Sellosta!?

(Olisiko muuten hyviä vinkkejä miten tehdä 4-henkiselle perheelle yhdestä makaronipussista ruokaa viikoksi?)

2 kommenttia:

  1. Heh. Tuollaisessa tilanteessa, minä olisin istunut kirja kädessä niillä käytävän penkeillä ja sanonut äijälle, että etsi itsellesi takki ja kengät. Kun olet löytänyt ne, tule hakemaan mut lompakkoineni paikalle.

    Jos ne väkisin kiusaa, niin mä kiusaan takaisin. Äidit on ihan liian kilttejä ja tunnollisia omalle jälkikasvulleen tuollaisissa tilanteissa.

    VastaaPoista
  2. Tuotakin on kokeiltu, mutta sekään ei wörki... Kaikkein pahin virhe on päästää murkku yksin ostoksille rahojen kanssa. Silloin on takuulla ostettu jotain mitä ei olisi pitänyt, nyt olisi mukaan takuulla tarttunut parit kengät, jotka eivät olisi olleet talvikengät. Ja varmasti ollaan tosiaan liian kilttejä, mutta kun nuo lapsiparat on meidän muruleita, eihän niiden nyt sovi antaa palella =)

    VastaaPoista