Mieheni on nyt siis 4 vuoden
opiskelun jälkeen valmistunut luokan- ja käsityönopettajaksi. Ja pienillä
lapsilla on tapana (vielä siinä vaiheessa) ihailla opettajia. Tämä pätee myös
tulevaan tokaluokkalaiseemme. Jos hän kysyy jotain ja neuvon eri tavalla kuin
isänsä, saan nykyään AINA vakivastauksen: ”Isi tietää ku isi on opettaja. Mä
kuuntelen vaan isiä. Mä uskon sitten sua kun sä oot opettaja.” Mitäpä tuohon
enää voi sanoa ;)
Typsy on muutenkin nyt täysin
isänsä pauloissa. Jos minä komennan typsyä, (mitä muuten saa nykyään tehdä
PALJON, koska typsyllä on taas joku uhmavaihe), olen tylsä ja epäreilu. Jos
mieheni komentaa typsyä, niin yllätysyllätys, minä olen tylsä ja epäreilu, ei
suinkaan mieheni. Typsy kuulemma menee isin kanssa naimisiin, minun ja isin
pitää erota. Taitaa olla niin, että miehen poissaolo on hieman myöhentänyt
oidipusvaihetta… Täytyy kyllä sanoa, että välillä äitiys on ihan p…..stä ja
tekisi mieli lähteä Timbuktuun. Onneksi kuitenkin aina tulee ilta, jolloin
typsy kaivautuu kainaloon katsomaan Matkaoppaita tai muuta laadukasta
asiaohjelmaa, ja unohdan muuttoaikeet ;)
Eilen oli kahdet ylppärijuhlat, mikä oli tosi kivaa. Kivaa ei vaan
ollut siinä vaiheessa kun piti lähteä ekoihin ja tuli taas kauhea vaatekriisi. Ja
tällä siis kertaa typsylle. Kyllä hän lopulta itkun ja kiukuttelun jälkeen puki
vähän juhlavammat vaatteet päälle, ja minäkin lopetin sen itkemisen ja kiukuttelun.
Ja tietysti taas oli minun syy, kun pilasin hänen vaatesuunnitelmansa. Juhlissa
oli onneksi kaikilla kivaa. Toisessa juhlissa oli veljeni, jota murkku ihailee
yli kaiken, hän oli koko juhlan veljeni varjona. Typsystä taas veljen avovaimo
on I-HA-NA, hän on kaunis, hänellä on ihanat vaatteet, kengät ja kynnet, ihana
ääni ja hän tuoksuukin niiiiiiiiiiin hyvälle. Eli hän on kaikkea muuta kuin
tämä tylsä ja epäreilu äiti on… *huokaus*
Ps. Isi on muuten vielä tosi vahvakin. Tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti